Nenosten sukuseura

  

 Miten sukuja tutkitaan ?

 Kirjoittanut Ville Nenonen 3.3.2005 Kuopiossa

 

Varsinainen sukututkimus on erittäin vaativa tehtävä. Sen suorittajalta vaaditaan paitsi teknillistä ammattitaitoa ja arkistojen tuntemusta myös tietokoneiden  hallintaa. Tutkijalta edellytetään myös määrättyjä ominaisuuksia sekä taipumuksia, joita ilman luotettavaa tutkimusta ei juuri saada syntymään. Sukuseuran tärkein tutkija on alusta lähtien ollut Ulla Nenonen. Hän on matemaattisesti lahjakas ja systemaattiseen ajatteluun tottunut. Hänellä on myös ilmiömäinen muisti, mikä helpottaa monien hajanaisten asioiden pitämistä järjestyksessä. Arkistoissa työskentely vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa. Sukuseuran kokoamassa tiedostossa on tietokoneen muistissa noin 24 000  henkilöä, jotka kaikki kuuluvat Nenosten sukuun. Kaikkien heidän tietonsa on varsin yksityiskohtaisesti talletettu ja ne ovat tutkijan käytettävissä jatkuvasti. Sukutaulujen tekeminen oli alkuvaiheessa hidasta, osittain käsityötä. Nykyisin kaikki voidaan tehdä tietokoneella. Sukuseuran henkilö- ja sukuarkisto on talletettu siten, ettei kenenkään sivullisen ole mahdollista päästä asioita katsomaan. Henkilötietolain määräämä yhteyshenkilö on alusta saakka ollut Ville Nenonen. Käytännön työn ohjaamista varten on sovittu yksityisen asiantuntijan tuesta. Käsittelyvaiheessa on kuitenkin syntynyt runsas määrä paperille talletettua tietoa, joka tulee jossakin vaiheessa tuhottavaksi. Tällä hetkellä tätä paperiarkistoa on useita hyllymetrejä. Nenosen perheen yksi huone on käytännöllisesti katsoen kokonaan varattu sukututkimuksen käyttöön ja asiaan liittyvien kirjojen  säilyttämiseen. Sukututkimuksen kustannuksia on täysin mahdotonta arvioida. Jos kaikki tutkiminen olisi jouduttu teettämään palkatuilla tutkijoilla, olisivat kustannukset arvaamattoman suuret. Kun tietomateriaalia on useissa eri arkistoissa kautta maan, on jouduttu tekemään myös matkoja sen lisäksi, että arkistoista on hankittu kotiin täsmällisesti määriteltyä aineistoa. Maakunta-arkistojen lisäksi on käytetty Kansallisarkistoa sekä Sota-arkistoa. Matkoihin käytettyä aikaa ei ole jälkikäteen pystytty täsmällisesti määrittelemään.

 

Yksityiskohtaisten sukutietojen keräämistä varten on tutkimustyön alkuvaiheista lähtien käytetty nimenomaan sitä tarkoitusta varten suunniteltuja lomakkeita. Niitä on monistettu sukuseuran toimesta suuret määrät. Yhteisissä tilaisuuksissa niitä on jaettu sukulaisten käyttöön, samoin niitä on lähtetty postitse. Allekirjoituksellaan vastaaja  on samalla hyväksynyt  tietojensa käytön normaaliin sukututkimukseen. Pohjois-Karjalasta on saatu noin 4.300 henkilön tiedot.

 

 

 

Kategoria: