Puheenjohtajan palsta 

Sukukirja ja suuret saappaat

(kirjoitti Mikko Nenonen, Nenosten sukuseuran uusi puheenjohtaja jäsenlehdessämme Nenossuku n:o 2/2018)

Olihan siitä puhetta jo isä-Villen eläessä, mutta jotenkin se tuntui silloin aika kaukaiselta tulevaisuudelta. Nyt olen eläkkeellä, ja Pieksämäellä minut liitettiin Nenosten sukuseuran puheenjohtajien kunniakkaaseen ketjuun, jäsenten palvelijaksi. Nöyrä kiitos jäsenille siitä. Ville Nenonen - Antero Nenonen - Esko Nenonen ja nyt siis Mikko Nenonen.

Pieksämäen kokouksen ehkä suurin uutinen oli DNA-tutkimusten valmistuminen, josta lehdessämme 2/2018 enemmän. Vaikkeivät kaikki kysymykset saaneetkaan vastaustaan, voinemme todeta, että Nenoset kautta vuosisatojen ovat olleet varsin säädyllistä ja sääntöjen mukaan elävää porukkaa. Kaikille vanhoille sukuhaaroille löytyy yhteiset esi-isät 1500-luvun alkupuolelta. Tämä asia tuntuu nyt hyvin valmiilta. 15 sukupolvea on toki lyhyt hetki maapallon historiassa, mutta jos tuonkin esi-isäketjun osaisimme "laulaa" kysyjälle, kuten monissa alkuperäiskansoissa on ollut tapana, voisimme samalla kertoa omaavamme juuret syvällä Suomen maaperässä, jonne Nenoset saapuivat jo ajanlaskun alkaessa - lännestä. Talon tai tilan mukaan nimensä saaneita sukuhaaroja ei tässä ensi vaiheessa vielä testattu. 

DNA antaa myös välähdyksiä varhaisempaan historiaan, joka alkaa 25 - 30 000 vuotta sitten Balkanilta, kulkee Pohjois-Ranskaan joskus 5 000 - 6000 vuotta sitten ja sieltä lopulta Tanskan ja Ruotsin kautta Satakuntaan/Pirkanmaalle. Tuskin kauemmas historiaan, ensimmäisiin tuuheaturkkisiin esi-isiin tätä polkua kannattanee lähteä seuraamaan. Paljon yksityiskohtia jää silti vielä selvitettäväksi sukututkijoille perinteisin menetelmin.

Sukukirjan tekemisestä on sukuseurassa puhuttu vuosikymmenet. Tähän asti hanke on seisonut toisaalta tekijöiden puutteessa, mutta toisaalta myös 1500-1600-lukujen tietojen epätarkkuuksien ja sukuhaaroja yhdistävän Nenosen puuttumisen vuoksi. Nyt kaksi jälkimmäistä estettä on raivattu tieltä ja DNA-selvitystä vetänyt Ari Kolehmainen, sukututkimuksen ja sukukirjojen toimittamisen ammattilainen, on tarjoutunut kirjan toimittajaksi. Olisiko siis nyt oikea hetki aloittaa?

Sukukirjan runkona voisi olla Arin selvitys Nenosten varhaisista vaiheista ja sukuhaarojen muodostumisesta. Tästä voitaisiin edetä esimerkiksi eri sukuhaarojen historiaan, joille kirjoittajia voisi löytyä ko. sukuhaarojen sisältä. Kirjassa lienee tilaa myös katsauksille ja yhteenvetoartikkeleille, esimerkkinä "Nenosten vahvat naiset", josta Annukka Ilvonen on jo ilmaissut kiinnostuksensa. Myös yljpiämiehen arkistoista löytyy erilaisia valmiita tekstejä mm. serkkukirja ja muistumia Niinikummun Nenolasta. Kirja kaipaa myös lyhyitä henkilöhistorioita ja tietenkin runsaasti kuvitusta. Kirja alkaa siis olla kirjoittamista vaille valmis!

Tästä ajatuksesta haastan nyt sukuseuran jäsenet vaihtamaan mielipiteitä sukuseuran Facebook-sivuilla. Yleensä sukukirjat on rahoitettu kirjojen ennakkomyynnillä. Toimisiko se myös Nenosten sukukirjan kohdalla?

Tämän jutun kuvituksena ovat suuret saappaat. Niilläkin on oma tarinansa. Eläkkeelle jäätyään Ville Nenonen vietti yhä enemmän kesiään Riistaveden Karkuniemessä sitä ja tätä puuhastellen tai vain käpsehtien. Ostipa hän kuitenkin itselleen myös trimmerin sekä vaijeritaljan kivien siirtelyyn. Eräänä kesänä katselin, kun isäni meni pusikossa trimmerin perässä sandaalit jalassa pikkukivien sinkoillessa ympäriinsä ja vipusi miestä pienempiä kiviä uuteen asentoon, varvassandaaleissa. Silloin lähdin maatalouskauppaan ja ostin metsurin kumisaappaat kärkivahvikkeilla ja yritin ympäripuhua Villen käyttämään niitä, kun seuraavan kerran tulisi ajankohtaiseksi kaivaa nuo työkalut käyttöön. Parin varvasmurtuman jälkeen ilmeisesti ohje meni perille ja pahemmalta vältyttiin. 

Vuodet tekivät tehtävänsä ja lopulta saappaat jäivät käyttämättömiksi. Trimmeri vaihtui haravaan ja vaaralliset työkalut siirrettiin syrjään. Turvasaappaat siirtyivät jatkamaan palvelustaan täällä Hartolassa. Niin pientä moottorisahahommaa ei olekaan, etteikö saappaita ja metsurihousuja tulisi jalkaan vedettyä. 

Seuraava sukukokous kesällä 2020 tulee olemaan hieman erilainen kuin aikaisemmat. Niin olemme hallituksessa suunnitelleet, ja niin myös pohdiskeli "Ajankohtaisen kakkosen sukuseurailta kesällä 2022". Pidämme sekä sukuseuran vuosikokouksen että sukujuhlan samana päivänä, jolloin kiireisemmät ehtivät toivottavasti omilta menoiltaan mukaan tähän yhteen päivään, mutta samalla varaamme mahdollisuuden halukkaille yöpyä ja viettää viikonlopun toisen päivän yhdessä nenossukulaisten kanssa moninaisten harrastusten parissa täällä Hartolassa, sukukokouksen 2020 isäntäkunnassa. Näistä suunnitelmista kuulisin myös mielelläni palautetta Facbookin välityksellä. 

Hölmölä on Nenosille keskeinen paikka. Hölmölän kylä sijaitsee Ruokolahden kunnassa Ahjärven rannalla. Siellä asuivat Nenoset 1500-1600-luvulla ja ilmeisesti nostivat, sulattivat ja jalostivat järvimalmia, hölmää, josta kyläkin sai nimensä. "Hölmö" esiintyi myös osana henkilönimeä ilman sen nykyisiä yksinkertaiseen järjenjuoksuun viittaavia sävyjä. Ne ovat huomattavasti myöhempää perua, 1800-luvulta, jolloin "kirjailija, runoilija, suomentaja Pietari Hannikainen eräänä myrskyisänä päivänä oli maanmittarin apulaisena Ruokolahden Hölmölän kylässä, Hölmöniemessä. Koska töihin ei sään takia päässyt, alkoi Pietari Hannikainen kirjoittaa. Silloin syntyi näytelmä Silmänkääntäjä, joka tapahtuu Hölmölän kylässä" (YLE Etelä-Karjala https://yle.fi/uutiset/3-5865934). Olemme siis alkuperäisiä hölmöläisiä. Olkaamme siitä ylpeitä.

Menestystä ja tarmoa seuran jäsenille. Pitäkää yhteyttä, muodostakaa ryhmiä, raportoikaa Nenostutkimuskeskukseen löydöistänne ja kirjoittakaa hyviä juttuja sukulehteen.

Hartolassa 14.8.2018

Mikko (Hölmö) Nenonen