Kategoria:

AURINKOINEN TURKU TERVEHTI KOKOUSVÄKEÄ

Perjantai 7.7.2006

Turku kylpi aamuauringon loisteessa, kun perjantaiaamuna astuin ulos junanvaunusta. Juna oli aivantäynnä Turussa vietettävään Ruisrockiin matkaavia musiikinystäviä, jotka yllättivät rauhallisuudellaan.Hyvin nukutun yön jälkeen tuntui hyvältä Yrjön ehdotus ehdotus aamupalalle menosta Caribiaan.Vaikka olinkin juonut aamukahvin junan ravintolavaunussa, alkoi vatsa vaatia myös jotain muuta. Samalla keskustelimme Yrjön kanssa päivän ohjelmasta. Paljon oli vielä tehtävä kaikenlaista viime hetken valmistelua ennen sukukokousvieraiden saapumista.

Aamupalan jälkeen siirryimme Partiomuseon tiloihin, jonne Yrjö oli koonnut kokousmateriaalia ja näyttelyaineistoa. Pikkuhiljaa alkoivat turkulaiset talkoolaisetkin tulla ja materiaalin laitto kirjekuoriin sujui nopeammin, kun oli muutama käsipari ahkeroimassa. Monta hikipisaraa saimme vuodattaa päivän aikana. Iltapäivällä oli vuorossa siirtokuljetus sukukokouspaikalle ja Yrjöllä edessä näyttelyn pystytys. Näyttelyyn oli saatu lainaksi mm. tykki. Kellon kääntyessä iltaan, sukuseuran hallitus kokoontui.

 

Perjantai-illaksi oli halukkaille järjestetty retki Kurjenrahkan kansallispuistoon. Halukkaita mukaan lähtijöitä oli kolmisenkymmentä ja vietimme mukavan illan luonnossa liikkuen. Kävimme ihmettelemässä Kuhankuonon vanhaa rajakiveä, joka toimii edelleenkin kahdeksan kunnan rajakivenä. Patikoinnin päätteeksi kokoonnuimme laavulle, jonne Seppo Nenonen ja Kristiina Vanhala olivat järjestäneet meille kahvia, leipää ja tietenkin makkaraa, jota paistoimme avotulen loimussa. Siinä samalla teimme pienen esittelykierroksen, että tuntisimme toisiamme vähän paremmin. Ilta oli kaunis ja lämmin. Ennen hotellille lähtöä lähdimme Raatikaisen Seijan kanssa kävelemään läheisen järven rantaan, jonne oli rakennettu puiset luiskat pyörätuolilla liikkuvia varten. Järven vesi oli tummanpuhuvaa, johtuen soisesta pohjasta, mutta lämmintä kuin linnunmaito. Hetken mielijohteesta päätimme mennä uimaan! Oli mahtava kokemus uida erämaajärvessä! Vaikka vesi oli kovin lämmintä, uinti virkisti mukavasti hikisen päivän päätteeksi.

 

Lauantai 8.7.2006

 

Lauantaiaamuna nopeasti nautitun aamupalan jälkeen alkoi hissin odottelu. Hotellissa oli myös muita kuin Nenosia, mm. Ruisrockin artisteja. Matkalaukkujen kuljetukseen tarkoitetuilla kärryillä siirrettiin ilmoittautumispöytään kuuluvat materiaalit sihteerin huoneesta. Ensimmäiset ilmoittautujat olivat jo odottamassa. Ennakkoon ilmoittautuneita oli yli 150 ja vipinää riitti ilmoittautumispöydän ympärillä sukukokouksen alkuun saakka. Yllätysvieraitakin (kuten ennakkoon aavisteltiin) yli kymmenen henkilöä. Iloinen puheensorina täytti aulan ja myyntipöydän ympärillä riitti vilskettä, kun postimerkin ennakkotilaajat hakivat tilaamansa merkit. Pöydässä oli myynnissä postimerkkien lisäksi myös mm. kortteja ja t-paitoja.

Neljännestä vaille puolenpäivän hotellin aula tyhjeni hetkeksi. Nenosten sukukokous alkoi perinteisesti lipunnostolla aurinkoisella aukiolla hotellin edessä. Lipunnoston suorittivat Tuomas Nenonen ja Suvi Nikkinen (nyk. Nenonen).

 

Lipunnoston jälkeen oli vuorossa tykistökenraalin Vilho Petteri Nenosen elämää ja uraa käsittelevän näyttelyn avajaiset St. Lucian kabinetissa. Näyttelystä siirryttiin hotellin ravintolaan lounaalle hakemaan vatsaan täydennystä.

 

Yhden jälkeen alkoi kokousosallistujat olla koossa ja siirryimme hotellin auditoriaan. Järjestelytoimi kunnan puheenjohtaja Yrjö Nenonen toi Suomen lipun juhlallisesti sisään yleisön seisoessa, jonka jälkeen hän toivotti Nenoset tervetulleiksi Nenosten sukuseuran VIII sukukokoukseen Turkuun. Vuorossa oli sukuseuran postimerkin julkaiseminen. Merkin on suunnitellut Yrjö Nenonen sukuseuran logon pohjalta. Hän suunnitteli myös tapahtuman oheisleiman, jolla lähtevät kirjeet ja kortit leimattiin. Postimerkkejä oli tilattu ennakkoon runsaasti ja vielä muutamaa päivää ennen kokousviikonloppua tilattiin lisää arkkeja, että olisi mitä myydä niille, jotka eivät olleet tehneet ennakkotilausta. Reijo Ahola lauloi Matti Orpanan säestäessä pianolla kolme laulua. Turun Maakuntamuseon tutkija Jarmo Grönros piti esitelmän Turun telakkateollisuudesta. Hän käsitteli esitelmässään Turussa rakennettuja huvijahteja, matkustajalaivoja ja loistoristeilijöitä.

Konepaja- ja telakkatoiminta äänineen, rakennuksineen ja työntekijöineen on oleellisesti kuulunut Aurajoen suumaisemaan. Työntekijöitä kutsuttiin ”rautakouriksi”, joita suurimmillaan työskenteli Turun telakoilla pitkälti yli 10 000. Telakoiden nimet kuten Crichton, Vulcan, Wärtsilä ja nykyisin toimiva Kvaerner Masa Yards Turun Uusi Telakka ovat tunnettuja niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Jo Kuningas Kustaa Vaasa sanoi 1500-luvulla, että turkulaiset rakentavat parempia laivoja kuin venetsialaiset. Turun veistämön historian alku voidaan sijoittaa vuoteen 1732, jolloin Turun kauppiaat Esaias Wächter ja Henrik Rungeen perustivat pienen laivaveistämön Aurajoen itärannallelähelle Korppoolaismäkeä. Yrityksen toimintaajatuksena oli ensisijaisesti korjata ja ylläpitää turkulaisten laivanvarustajien omia aluksia.

Vuonna 1737 veistämön omistajat päättivät aloittaa itse laivanrakennuksen Turussa. Tuolloin alueella ei ollut kilpailijoita ja veistämön rakentaminen annettiin englantilaiselle laivanrakennusmestari Robert Fithielle. Hän rakensi vuosina 1738-41 ainakin kolme suurta laivaa Wächterin veistämöllä. Fithie otti vastaan porvarisoikeudet Turussa 16. marraskuuta 1741 ja jätti Wächterin veistämön sekä osti tontin joen länsirannalta, hän pystytti laivanrakennustelakan ja puutavaravaraston. Tätä voidaan pitää alkuna veistämöteollisuudellejota harjoitettiin samalla paikalla 230:n vuoden ajan. Alkuaikoina laivat rakennettiin puusta ja ne kulkivat purjeilla. Myöhemmin, kuten kaikki tiedämme, on voimalähteiksi tullut höyry- ja dieselkoneet. Laivojen koko on kasvanut, nykyisin laivat ovat ”pieniä kaupunkeja” ja niiden runko rakennetaan metallista hitsaamalla. ”Rautakouria” tarvitaan vielä tänä päivänäkin. Rautakourien joukkoon on mahtunut myös muutama Nenonen.

 

Esitelmän jälkeen kuulimme Mihailovin tykistöakatemian käyneen eversti Kalevi Vallaksen tervehdyksen. Mihailovin tykistöakatemia Pietarissa oli ollut myös tykistökenraali Vilho Petter Nenosen opinahjo Haminan kadettikoulun jälkeen.

 

Turun kaupungin ja kaupunginjohtajan tervehdyksen esitti eduskunnan varapuhemies, kansanedustaja, Turun kaupunginvaltuutettu Ilkka Kanerva. Hän kiirehti tilaisuuteen suoraan Lokalahdelta sukutapaamisesta. Lokalahdella oli hänen nuoruudessaan paljon siirtolaisperheitä. Siirtolaislasten ja paikallisten lasten harrastuksena oli ollut mm. variksen pesillä käynti. Siirtokarjalaisten ja itäsuomalaisten temperamentin ymmärtäminen on hänelle helppoa. Kiitosta saivat myös kirkon edustajat, jotka ovat olleet ”fiinistiajattelevia”. Kirkonkirjoihin tallennetut tiedot ovat valtava etu juurien selvittämisessä. Valistuneisuus ja työn tekeminen takaavat sen, että Suomi on eturivin kansaa. Sukututkimus on noussut esille viime vuosina voimakkaasti identiteetin vahvistajana. Hän sivusi puheenvuorossaan myös Turku-Tampere ”kissanhännän vetoa” muutamilla esimerkeillä: Turussa tuomiokirkko, Pietari Brahe, Catarina Jagellonica- Tampereella Lenin-museo, Konstaapeli Reinikainen, Heikki ja Kaija!

 

Pienen hengähdystauon jälkeen sukuseuran puheenjohtaja Esko Nenonen avasi sääntömääräisen kokouksen klo 15.00. Kokouksen puheenjohtajana toimi Yrjö Nenonen Vahdolta ja sihteerinä Eila Tuupanen Ristijärveltä. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Lulu Nenonen Helsingistä ja Synnöve Huovinen Taivalkoskelta. Puheenjohtaja veti välillä vilkastakin keskustelua sisältäneen kokouksen todella mallikkaasti. Jäsenmaksuksi vuosille 2006-2007 päätettiin entinen (15 €/vuosi), ainaisjäsenmaksuksi 150 €. Liittymismaksua ei edelleenkään peritä. Seuraavan sukukokouksen järjestelytehtävistä vastaa sukuseuran hallitus, joka valitsee keskuudestaan järjestelytyöryhmän. Seuraava sukukokous pidetään 12.-13.7.2008 Orilammen lomakeskuksessa Valkealassa. Hallitukseen valittiin puheenjohtajaksi Esko Nenonen Siilinjärveltä, varapuheenjohtajaksi Pertti Nenonen Espoosta. Hallituksen muiksi jäseniksi valittiin Elsa Luukkonen Espoosta, Heikki Mäkynen Helsingistä, Sulo Nenonen Hämeenkyröstä, Vuokko Nenonen Raahesta ja Eila Tuupanen Ristijärveltä. Sukuseuran tilintarkastajat toimikaudella 2006-2007 Helena Markkanen Nurmijärveltä ja Seija Raatikainen Espoosta. Varatilintarkastajina toimivat Lulu Nenonen Helsingistä ja Tarmo Nenonen Liperistä. Hallitus jatkaa sukukirjahankkeen eteenpäinviemistä ja Nenossuku-lehteä ilmestyy vuonna 2007 vain yksi numero. Puheenjohtaja kiitti osallistujia, kiirehtien kiertoajelulle ja illallisristeilylle lähtijöitä, päättäen kokouksen klo 16.54.

 

Kiertoajelu

 

Kaksi turistibussillista sukukokousväkeä, oppainaan inkeriläissyntyinen Olga Juonolainen ja Yrjö Nenonen, lähti kiertoajelulle pian viiden jälkeen hotelli Caribian edestä. Osa illallisristeilylle ilmoittautuneista kulki omia reittejään suoraan lähtöpaikalle. Bussit ajoivat kiertoajelureittiä kiertäen tärkeimmät nähtävyydet. Turun tuomiokirkolla jalkauduttiin kirkkoon sisälle. Moni oli ensimmäistä kertaa tutustumassa Turun kenties kuuluisimpaan nähtävyyteen. Kaikki vanhemmat henkilöt muistavat radiosta puolenpäivänä aikaan kuuluneen puolenpäivän lyönnit ja kuulutuksen ”Turun tuomiokirkon kello lyö kaksitoista”. Samoin kellojen ääntä kuullaan perinteisen joulurauhan julistuksen aikaan jouluaattona kello 12. 700 vuotta vanhassa Suomen luterilaisen kirkon pääkirkossa on paljon nähtävää. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän nettisivuilla www.turunsrk.fi on mahdollisuus tutustua kirkon historiaan ja mm. tehdä virtuaalikierros muutamissa kirkon useista kappeleista ja kuorista.

Kirkkoon tutustumisen aikana saapui tekstiviesti Marja-Liisa Salmiselta, ensipäiväkuorien postittajalta. Nenoset lähettivät Turusta 464 lähetystä lauantaina 8.7.2006!

 

Kirkon viileydestä palasimme helteiselle Tuomiokirkontorille ja siellä odottaviin linja-autoihin. Matka jatkui, monenlaista nähtiin. Kiersimme ennen risteilylle lähtöä vielä Turun linnan ympäri ja poistuimme autosta Förin kohdalla. Jotkut kävivät kokemassa Föri-matkan Aurajoen toiselle rannalle ja takaisin, kävellen sitten Martinsillan viereiselle lähtöpaikalle. Ne, jotka eivät lähteneet risteilylle, palasivat bussilla takaisin hotelliin.

 

 

Illallisristeily

 

Illallisristeilyn suosio yllätti järjestäjät ja laivayhtiön, joka oli ottanut lisäkalustoksi s/s Ukko-Pekan lisäksi m/s Airiston. Nenosia oli mukana sata henkilöä. Laivamatkan aluksi tarjoiltiin tervetulomaljat ja nautimme lämpimästä kesäillasta laivan kannella. Näin ainakin m/s Airistolla, jolla toimittaja matkusti menomatkan. Matkalla ohitimme Ruissalon, kuulimme musiikkia ja näimme ihmispaljouden!! Oli benji-hyppyäkin nähtävillä, aika hurjan näköisesti hyppääjä heilui ”narun jatkona”. Luodolla, jolle rantauduimme syömään, oli asunut aikanaan luotsivahti vaimonsa ja 11 lapsen kanssa. Heidän asuntonaan käyttämä mökki oli pieni. Luodon kallioisuudesta ja lapsilauman suuruudesta johtuen lastenhoito oli aikanaan järjestetty mielenkiintoisella tavalla. Lapset oli ”kytketty” samaan naruun, eikä heistä ilmeisesti ollut kukaan hukkunut. Liityimme jonon jatkoksi hakemaan juomaa ja ruokaa. Runsas kalapöytä ja grilliherkut maistuivat, olihan lounaasta jo aikaa. Ruokailun aikana ja jälkeen oli aikaa tutustua tarkemmin sukulaisiin ja ennen paluumatkaa pyörähdeltiin jopa tanssilattialla, joka oli rakennettu laiturin viereen.

 

Ilta kului nopeasti ja kellon lähetessä yhtätoista siirryimme takaisin laivoihin. Paluumatkan ajaksi toimittajakin pääsi s/s Ukko-Pekalle. Hallitus piti ensimmäisen kokouksen heti matkan aluksi ja loppumatka kului mukavasti seurustelun merkeissä. Rantaan päästyämme nousimme siellä odottaviin busseihin, jotka kuljettivat meidät takaisin hotellille. Päivän helteisyydestä johtuen vain harvat jaksoivat enää istua iltaa hotellin ulkoravintolassa, vaan menivät kokeilemaan unen saantia hotellivuoteisiin.

 

Sunnuntai 9.7.2006

 

Sunnuntaiaamu valkeni yhtä aurinkoisena kuin edellinenkin, onneksi yöllä oli satanut ja tuntui helpommalta hengittää. Tämän kokouksen pitopaikan aamu-uintimahdollisuus tuli pikaisesti koettua, mutta eihän niitä hierovia poreita ja suihkuja ollut vielä aikaisin aamulla. Altaalla tapasin pari sukulaista, jotka olivat tulleet viikonlopuksi hotelliin. Eli kaksi lisää listalle, yllätysvierasmäärä lähestyi viittätoista! Aamupalan jälkeen alkoi olla aika pukea kansallispuku päälle ja siirtyä juhlajumalanpalvelukseen Pyhän Katariinan kirkkoon. Vanhaa keskiaikaista rakennusperinnettä edustava kirkko sijaitsee kävelymatkan päässä hotellista ja on yksi Turun kaupungin vanhimmista rakennuksista.

 

Jumalanpalvelusohjelma sisälsi saaristoleiririppikoululaisten konfirmaation ja ehtoollisen vieton. Jumalanpalveluksen lopussa lähetettiin seppelpartiot Kaatuneiden ja Karjalaan jääneiden muistomerkeille. Käytännön syistä molemmat laskettiin kirkon sisäänkäynnin läheisyydessä olevalle muistomerkille. Jumalanpalveluksen jälkeen nautimme kirkkokahvit.

 

Puoli yhden aikaan kokoonnuimme auditorioon sukujuhlaan, jonka aluksi lauloimme yhdessä ”Olet maamme armahin Suomenmaa”. Juhlapuheen piti sukuseuran puheenjohtaja Esko O. Nenonen. Tilaisuuden musiikkiannista vastasivat Sointusiskot, ”metrotyttömäinen kolmikko” Eevi, Elviira ja Emmi Pulli säestäjänään Tommi Pulli.

 

Juhlaesitelmän Tykistökenraali V-N. Nenonen, ilmakuvaperusteinen kartoitus, piti eversti Jyri Paulaharju. Seuraavassa (kursiivilla) lainauksia esitelmästä.

Arvoisat Nenosen sukuseuran jäsenet, hyvät naiset ja herrat. Tuon Teille Suomen Tykistömuseon tervehdyksen sukukokoukseenne, arvostamme suuresti sitä, että meille on tarjottu tilaisuus kertoa jotain suuresta tykkimiehestämme, tykistökenraali Vilho Petter Nenosesta. Toivon kykeneväni kertomaan teille jotain uutta hänen toimistaan tykistömme kehittämisessä. Tykistökenraali Vilho Petter Nenosen elämäntyöstä onkerrottu ja kirjoitettu monen monissa julkaisuissa ja teoksissa. Tykistöupseerina hän oli ylivertainen maamme kenttätykistön kehittäjänä.Tarkastajakaudellaan hän saattoi tykistömme ampumateknisesti maailman huipulle ja tämän työn hedelmät osaltaan auttoivat meitä säilyttämäänmaamme itsenäisyyden II maailmansodan kurimuksissa.

En kajoa hänen puhtaasti ampumatekniseen kehittelyynsä, otan esille toisen keskeisen, maailmanmaineen saavuttaneen kehitystyön ja erityisesti sen merkityksen kartoitukseen, joka sekin liittyi keskeisenä osana tykistöjärjestelmäämme. Nimittäin ilmakuvauksiin ja topografiseen kartoitukseen. Vapaussodan jälkeen tykistöä ryhdyttiin kehittämään oloihimme ja mahdollisuuksiimme sopivaksi. Eräänä tärkeänä osatavoitteena oli ampumamenetelmään vaadittavan karttapohjan eli nykykielellä paikkatiedon luominen….

Eversti Vilho Nenosen suunnitelmissa oli jo vuonna 1920 ilmakuvienhyödyntäminen kenttätykistön ammunnoissa. Hän oli tutustunut ilmakuviin palvellessaan upseerina tsaarin armeijassa, on syytä mainita, ettäI maailmansodan aikana ilmakuvaus löi itsensä läpi keskeisenä tiedustelulajina, tiettävästi ympärysvallat ottivat ainakin kolme miljoonaa ilmakuvaa taistelualueista. Nenosen ensi tavoitteena oli kehittää ilmakuvausta palvelemaan lähinnä tykistön paikkatiedon hankintaa, omaa olinpaikan ja kohteen tarkkaamäärittämistä. Samalla hän kuitenkin selvitteli ilmakuvauksen soveltumista aluekartoitukseen….

 

Pitkällisten kokeilujen ja laajojen valmistelujen jälkeen kesällä 1927 syntyi ensimmäinen Suomessa laadittu ilmakuva- eli tykistökartta mittakaavassa 1:20 000 käsittäen 5x7 neliökilometrin alueen Perkjärven leirikentästä. Merkittävä välitavoite oli siten saavutettu. Ensimmäinen ilmakuvakartta oli riittävän tarkka ja soveltui hyvin tykistön senhetkisiin tarpeisiin. Mutta sen valmistaminen oli edelleen työlästä. Kokeita jatkettiin..Lopulta hän luonnosteli mahdollisen kyseeseen tulevan kameran rakenteen. Luonnos toimitettiin Helsingin Katajanokalla olevalle Asevarikko 1:n korjauspajalle talvella 1928. Kerrottiin eräänlaisena sotilashuhuna, että Nenonen kesäleirin 1927 päättyessä olisi Mustakorven hovissa Perkjärvellä rakennellut säilykepurkkien pelleistä itselleen prototyypin.

Olipa asian laita niin tai näin, ensimmäinen suomalainen horisonttimittaukseen perustuva ilmakuvakamera, kamera malli 1928, oli valmis kesään 1928 mennessä… Zeiss-tehdas aloitti uuden kameran rakentamisen. Ennen sen valmistumista Nenonen antoi Asevarikko 1:n konepajalle kamera malli 1928:n parannuspiirustukset ja ohjeen valmistaa kaksi kappaletta uutta versiota. Näin syntyivät kamerat malliltaan 1929, joissa joissa horisonttikameroissa käytettiin kinofilmiä. Yhdellä käsikammen kierroksella siirrettiin pääkameran ja horisonttikameroiden kuvauksia samanaikaisesti.

Vuonna 1930 valmistui sitten vihdoinkin Zeiss-tehtaiden valmistama ja Suomen metsähallituksen rahoittama Nenon-kamera kuten tehdas laitetta nimitti. Virallinen mallimerkintä oli RMK C/6 15x15. Jatkosodan aikana Nenonen tykistön tarkastajana seurasi edelleenkiinteästi, jopa innokkaasti sotilastopografista työskentelyä… Tykistö- eli ilmakuvakartta kohosi merkittäväksi erityisesti tykistöjoukkojen paikkatietolähteeksi sotien aikana. Tykistökenraali, Mannerheim-Ristin ritarin Vilho Petter Nenosen elämäntyö, suomalaisen kenttätykistön luomisen ohella on aina muistettava myös hänen osuutensa ilmakuvauksen ja kartoituksen saralla. Ne liittyvät kiinteästi yhteen, samaan kokonaisuuteen eli nykykielellä lausuttuna tykistöjärjestelmään.

 

 

Esitelmän jälkeen oli vuorossa Tanssiryhmä Supremen esitys, ryhmään kuului kuusi liikunnallista tyttöä. Sukujuhlan lopuksi luovutti Yrjö Nenonen perinteisesti seuraavan kokouksen 12-13.7.2008 Orilammella Valkealassa, järjestelyistä huolehtivalle hallituksen edustajalle. Kiitokset Turun järjestelytyöryhmälle! Jäseniä kiitettiin kukkasin ja aplodein.

 

Tilaisuus päättyi yhteislauluun ”Käymme yhdessä ain..” ja Suomen lippu poistui salista yleisön seuratessa perässä. Ennen kotiin lähtöä saimme vatsamme täyteen hotellin lounaalla ja sitten kukin suuntasi kotia kohti mielessämme toivotus ”Hyvää kotimatkaa Turust, ajakka varovast!”

 

Järjestäjillä oli vuorossa näyttelyn purku ja tavaroiden roudausta. Toimittaja istui pitkän iltapäivän yksin hotellilla lehtiä lukien. Puhelinkin meni mykäksi ja sain akun ladattua hotellin henkilökunnan avustuksella. Illalla ajoin tavaroineni rautatieasemalle, yritin mahtua ihmisiä pursuavalle lähtölaiturille. Ruisrock oli päättynyt ja kaikki halusivat juuri samaan yöjunaan. Onneksi muutkin olivat väsyneitä! Aamu tuli, pääsin kotiin - saunaan ja omaan sänkyyn.

 

Eila Tuupanen