Nenosten sukuseura

Kategori:

Hyvät sukulaiset,

Alla olevat kuvat tekstit on kirjoitettu vuoden 2018 Pieksämäen sukukokouksen jälkeen ja tekstit saavat jäädä tähän muistoksi Pieksämäestä. ...Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana.... (laulaen).

Tämän jälkeen on ollut Hartolan korona-ajan mini-sukukokous 6-8.8.2021.  Lehdessä 2/2021, joka ilmestyi ja jaettiin vuoden vaihteessa, kerrotaan kuvin ja sanoin Hartolan kokouksesta. 

PIEKSÄMÄEN SUKUKOKOUKSESSA KOETTUA 2018.

Olen ollut kaikissa sukukokouksissa tällä vuosituhannella ja tuntuu, että jokainen tapaaminen on mukavampi kuin edellinen. Ensin ennakko-ilmoittautumisten aikaan tulee yleensä paniikki, koska ilmoittautumisia on tullut niin vähän pyydettyyn päivämäärään mennessä. Niitä tippuu sitten pikkuhiljaa lisää. Noin 80 henkeä on ollut vakiomäärä viime vuosina. Ehkä vähän ylikin, koska jotkut eivät ilmoittaudu, jos tulevat vain sunnuntain pääjuhlaan. Sanotaan, että kävijöitä on 80-100. Jos otamme mukaan esiintyjät, niin varmasti on 100.  Enemmänkin mahtuisi siis mukaan!

 

Tämä kirjoitus pitäisi tietenkin tehdä heti tultua, kun on vielä henki päällä. Mutta tällä kertaa se ei onnistunut, kun piti hypätä heti mummin rooliin. Kaksi vilkasta tyttöä, jotka eivät leikeiltään edes nukkumaan malttaisi käydä, pitivät mummin ja äitinsä liikkeessä. Iltalukemisella heidät piti  tainnuttaa. 

Pieksämäen muistamme monesta asiasta, mutta ehkä merkittävin oli sää. Mittari näytti melkein +30:a ja aurinko helotti siniseltä taivaalta. Pieksäjärven vesi oli yhtä lämmintä kuin ilma suurin piirtein. Tosin emme pulahtaneet uimaan, koska olisi pitänyt suorittaa uimapukukierros terassin ohi. Kahlasimme uimarannalla. 

Tunnelma lauantaina Pieksämäen kaupungin keskustassa oli rauhallinen ja hiljainen. Tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa taakse päin jonnekin 50-luvulle. Keskustaa ei oltu pilattu korkeilla kivitaloilla, vaan oli säästetty paljon vanhoja parikerroksisia liiketaloja.  Kadut olivat kuitenkin ihmeen leveitä. Ei ollut rumia mainoksia tai graffiitteja, vaan siistiä, kuten ennen vanhaan oli. Kävimme etsimässä varvassandaaleja urheiluliikkeestä. Kun astuimme sisälle liikkeeseen, siellä tuoksui juuri sellaiselta kuin urheiluliikkeissä ennen vanhaan tuoksui. Se muistutti entisaikaista kunnon urheilukauppaa, jossa oli paljon erilaista tavaraa. Mitä siellä ei ole, sitä ei tarvitakaan! Se oli persoonallinen kauppa eikä mikään suuren monikansallisen urheiluliikeketjun tusinahalli, jotka ovat kaikkialla samanlaisia. Olisi ollut mukava katsella enemmänkin sen monipuolista tuotevalikoimaa. Ihania tukevia pyöriä 329 eurolla. Miten saisi pyörän vietyä kotiin? Maalaiskaupassa (anteeksi) tulen usein ostohaluiseksi. Tarja löysi mahtavan hyvät varvastossut. Valitettavasti olivat viimeiset sitä kokoa.

Palasimme takaisin Savonsolmuun, joka oli muuten todella positiivinen yllätys sukukokouspaikkana. Viime syksyn tutustumiskäynnillä se olikin melkein kuin suljettu paikka eikä sieltä saanut mitään. Kari ja Esko tiesivät kuitenkin paikan sopivuuden. He olivat oikeassa. Oli helppo, kun kaikki oli saman katon alla. Ruoka oli hyvää ja palvelussa ei ollut moittimista. Tuntui kuin paikka olisi ollut vain meille, mutta kyllä siellä oli muitankin vieraita. Yöpyminen  maksoi vain 45 euroa kahden hengen huoneessa per vrk. Siihen kuului runsas aamiainen. Vuosikokousta varten oli hyvät tilat. Suosittelen todella sukukokouksiin tulemista. MATKAILUA OMASSA KOTIMAASSA! Olemme saaneet tutustua moneen suomalaiseen paikkakuntaan ja kaupunkiin etelästä pohjoiseen. Seuraava sukukokouspaikkakunta on Hartola, mutta ajankohta on koronaviruksen takia kesäkuussa 2021. 

Virallinen sukukokous alkoi ilmoittautumisella ja ennen lounasta lipunnostolla: Suomen lippu ja sukuseuran viiri nousivat salkoihin liehumaan laulun myötä! Jo sukukokouksen aamun alku sujui hyvin. Pieksämäkeläiset Anja ja Teija asettelivat pöydät, ottivat ilmoittautumisia vastaan ammattimaisesti. Mikko rakensi kirja- ja taidenäyttelyn, Kari toi Nenosen nimellä varustettua mansikkakuohuviiniä Suonenjoelta Juha Nenosen mansikkatilalta. Minä kauppasin akvarellitöitä. Kristiina Vanhalan käsityöpöytä oli oikea aarreaitta. Seppo-puolison sanonta pitää paikkansa Kristiinan kohdalla: "Muut tekevät, mitä osaavat, me teemme, mitä haluamme!"

Lounaan jälkeen oli virallinen vuosikokous. Vuosikokouksen puheenjohtajaksi pyydettiin Yrjö Nenonen Vahdolta, Turun läheltä ja hän pyysi sihteeriksi sukuseuran sihteerin. Kokous sujui hyvin kiitos Yrjön kokemuksen. Vilkasta keskusteluakin syntyi, mikä on aina mukavaa. Suurin muutos tuli puheenjohtajan vaihdoksesta. Esko O Nenonen Siilinjärveltä johti sukuseuraa 14 vuotta ja luovutti nyt puheenjohtajan työsalkun seuraajalleen Mikko Nenoselle, Hartola. Sukukokouksen uudeksi paikkakunnaksi valittiinkin Hartola. 

Varmasti kaikki sukulaiset yhtyvät kiitoksiin: KIITOS, Esko! 14 vuotta on pitkä aika. Esko jäi hallitukseen, kuten myös Matti Nenonen, Pirjo Koppinen, Seija Raatikainen ja Tarja Nenonen. Matti valittiin varapuheenjohtajaksi. Ismo Kari Nenonen ilmoitti, ettei jatkaisi hallituksessa. Uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin Aimo Nenonen Kiteeltä. Vuosikokouksen jälkeen seurasi perinteinen retki paikkakunnan erikoisuuteen, Haapakosken ruukin alueelle. Kun ensimmäisen kerran Kari mainitsi nähtävyyden, en osannut kuvitella, miten jännittävä paikka se olisi. Lue paikasta enemmän:

www.haapakoskenruukki.fi

Haapakosken ruukki on perustettu 1842 eli Venäjän vallan aikana. Se on oikeastaan kokonainen yhdyskunta keskellä metsää noin 20 km Pieksämäeltä. Hienoksi retken teki se, että Kari Nenonen oli asunut lapsena ruukin seurantalolla eli vanhalla kansakoululla ja hänen isänsä oli ollut tehtaan konetyöpajassa viilarina. Oppaana meillä oli tehtaan alueella paikan nykyinen omistaja. Hän asuu perheineen entisessä tehtaanjohtajan talossa, oikeastaan kartanossa ja entisöi aluetta pikkuhiljaa. Olinhan lukenut kevään Nenossuvusta Karista kertovan artikkelin, mutta on aivan eri asia nähdä kaikki oikeasti ja kuulla elävää omakohtaista kerrontaa. Omistajan innostus alueeseen välittyi hienosti. Minusta on aina ollut hienoa, että me Nenoset olemme tiedon- ja opinhaluisia. Kaikkiin sukutapaamisiin liittyy tietopuolista mielenkiintoista ohjelmaa. Tällä kertaa meille avautui, miten järvimalmia  kaivettiin järvenpohjasta, miten sitä käytettiin hyväksi ja miten se hyödytti seutua. Ruukilla oli ollut työtekijöitä jopa seitsemässä polvessa! 

Ehdimme retkeltä hotelliin noin 18.00. Sopivasti saunaan. Ikäväksemme lehden ohjelman kirjoittajalle oli sattunut ilmeinen väärinkäsitys, koska Savonsolmulla ei ollutkaan rantasaunaa. Pieksämäen kaupunki oli tehnyt niemen rantaa pitkin kulkevan kävelytien eikä siis hotellilla ollut omaa rantaa. Hotellin vieressä olevassa lahdessa olisi voinut uida, mutta sauna oli alakerrassa ja sieltä kulku kävi terassin läpi. Alakerrassa oli muuten uima-allas, mutta se oli suljettuna. Olimme ihan tyytyväisiä saunaan. Ei meitä tainnut naisten puolella olla kuin puolen tusinaa. Nuorempi puoli uskaltautui järveen uimaan. 

Lauantai-illan illallinen oli klo 19.00. Savonsolmun ruoasta voisi sanoa, että se oli kotiruoan kaltaista ja todella hyvin valmistettua. Salaatit ja muut tilpehöörit olivat varmasti paikallisten viljelijöiden vihanneksista ja juureksista. Savonsolmulle suuret kiitokset! Aivan ihanaa ruokaa ja hyvä ja ystävällinen palvelu! 

Aterian jälkeen Mikko, uusi puheenjohtajamme oli keksinyt ohjelmaa, miten uudistamme sukuseuraa. Kaikki panelistit ja ohjelman vetäjät heittäytyivät rennosti mukaan "TV-ohjelmaan v 2022, miten Nenosten sukuseurasta oli tullut niin suosittu". Itse olin hyvin tyytyväisenä yleisön osassa! Videoin keskustelut kännykälläni, mutta nyt en osaa siirtää niitä mihinkään, koska ne ovat sen verran suuria otoksia. Asia ratkaistiin niin, että kuuntelin videot ja kirjoitin paperille keskustelut ja tein niistä referaatin.  

Illalla istuimme porukalla terassilla. Jotkut kävivät tutustumassa sadan metrin päässä olevaan irlantilaiseen pubiin. Kun olimme skoolanneet sukuseuran onneksi ja kauniille kesälle, lähdimme nukkumaan. Seuraavana aamuna ei ollutkaan kirkossakäyntiä, koska kyseisessä kirkossa oli rippikirkko eikä se olisi mahtunut ohjelmaan. Nautimme sen sijaan kauniista sunnuntaiaamusta ja ympäristöstä ja mukavasta seurasta. Aina löytyi juttukavereita päivänvarjojen alta. Aika kului niin ihmeen nopeasti. Hallituskin pystyi jo rentoutumaan, kun vuosikokous oli hoidettu ja vastuuvapaus myönnetty. 

Seija kirjoitti ylläolevan tekstin 23.7.2018

Jatkoa edelliseen:

Nyt on ehtinyt tulla syys, viileämmät säät, kylmemmät järvivedet, mahtavat ruskan värit, marjoja ja sieniä metsiin. 

Sukujuhla siis jatkuu:

Sunnuntain pääjuhla koitti. Paikalle saapui uusia sukulaisia. Monet tulevat vain pääjuhlaan. Oli iloisia jälleennäkemisiä ja tohina ennen kuin hiljennyimme ohjelman pariin. Eeva kertoo tarkemmin sukukokouksen pääjuhlasta marras-joulukuun vaihteessa ilmestyvässä lehdessä. Oli mielenkiintoinen esitelmä ja tervetuliaispuhe Pieksämäen kaupungin puolesta. Puhe valaisi Pieksämäen historiaa ja nykypäivää. Oli Ari Kolehmaisen pitämä esitelmä DNA-testeistä, joita muutamasta sukuhaarasta oli tehty. Martti Porvali piti mielenkiintoisen esitelmän Suomen hevosesta. 

Näiden esitelmien ja puheiden lisäksi oli hilpeämpää ohjelmaa. Paikallinen teatteri-lauluryhmä esitti laulunäytelmän rakkaudesta. Millaisia kykyjä maakunnissa onkaan! Kiitos Anja Nenoselle ja hänen ryhmälleen. Rakastan 50-luvun nostalgiaa! Musiikkiesitys hanurilla on aina niin suomalaisen tunnelmallista kuultavaa Suomen kesässä. 

Runsaan ohjelman jälkeen nautimme yhdessä vielä lähtölounaan elävän musiikin tahtiin. 

 

 

Kiitos Eskolle ja Karille hienosta sukukokouksesta Pieksämäellä ja kiitos kaikille esiintyjille ja kiitos meille kaikille, jotka tulimme paikan päälle. 

9.10.2018 sihteeri Seija

 

Kategori:

SUKUKOKOUS PIDETTIIN  11-13.7.2014 TAMPEREELLA

Kuvia tapahtumasta

Kiitokset kaikille Tampereen sukukokoukseen osallistuneille ja esiintyjille! Sukukokousta vietimme aurinkoisessa ja lämpimässä säässä tavaten Nenos-sukulaisia Ruotsin Solnasta Tohmajärvelle sekä Helsingistä Ouluun. Viikonlopun aikana sukukokouksessa vieraili noin 120 sukulaista osallistuen vuosikokouksen ja sukujuhlan lisäksi golfturnaukseen, kesäteatteriin, Nysse-kiertoajelulle sekä saunomiseen ja illanviettoon Pyhäjärven rannassa.

Sukukokouksen arpajaisten pääpalkinto jäi tapahtumassa vielä ilman onnellista omistajaa. Nämä liput tamperelaiseen jääkiekkokatsomoon arvottiin tapahtuman jälkeen ja ne toimitetaan voittajalle Kiteelle.

Oli kiva tavata teitä ja toivottavasti nähdään kaikki Mikkelissä!

Terveisin järjestelytiimi: Sanna ja Markus, Sulo ja Anja sekä Petri ja Noora

Tampereen sukukokouksen kuvia sivulla: Ajankohtaista

 

Sihteerin terveiset Tampereen innoittamana 

Espoossa 23.10.2014

   Syksy on hurahtanut nopeasti, mutta en ole unohtanut Tampereen sukukokousta enkä sitä hauskaa ohjelmaa ja ennen kaikkea kotoista tunnelmaa, mikä siellä vallitsi!  Nenosen Sulon perhe Hämeenkyröstä ja tytär Sanna tiiminjohtajana, oli tehnyt valtavasti työtä. Käytännönjärjestelyt ja kaikki tapahtumat sujuivat alusta loppuun hienosti. Paikan valinta on ratkaiseva ja Varalan Urheiluopisto oli hyvä kokouspaikka. Sukukokouksessa on mukavaa ohjelmaa, tutustumista paikkakuntaan, kulttuuritapahtuma, illanviettoa ja epävirallista yhdessäoloa ja sukulaisten kanssa jutustelua, ruokailua ja kahvittelua, saunomista ja uimista unohtamatta. Mitään pakkoja ei ole, vaan niistä päivistä voi tehdä näköisensä. Sunnuntain juhlassa on monenlaista ohjelmaa, joka koostuu usein sukulaisten omista esityksistä. Nenosissa on monen alan taitajaa.

   Minä toivoisin, että sukukokouksiin osallistuminen olisi runsaampaa ottaen huomioon sen, että meitä jäseniä on noin 600 ja kokoukseen voi osallistua, vaikkei olisi seuran jäsen. Kokoukseen ilmoittautui 93 henkeä ja tässä luvussa olivat mukana puolisot ja joillakin perheillä useampia sukupolvia. Voimme todeta, että jäsenistä joka kymmenes osallistuu sukukokouksen koko ohjelmaan. Tällä kertaa meihin oli iskeä paniikki, kun määräaikaan mennessä oli niin vähän ilmoittautuneita. Kuvittelimme Tampereen houkuttelevan paljon osanottajia varsinkin sen hyvän sijainnin ja hyvien yhteyksien takia. Kyllä niitä ilmoittautumisia tuli sitten enemmän, kun vähän patistelimme. Sukuseuran olemassaolon ensimmäisinä vuosina osallistujia oli 400! Toivoisin, että sukulaiset tulisivat ennakkoluulottomasti mukaan osallistuen ihan koko ohjelmaan perjantaista sunnuntaihin. Sen voi ottaa loman kannalta. Tiedämme varata sukukokousviikonlopun jo kaksi vuotta etukäteen. Seuraava sukukokous pidetään vuonna 2016 Mikkelissä. Joskus on ollut pakko poiketa heinäkuun toisen viikonlopun säännöstä, jos paikkakunnalla on ollut joku suurtapahtuma, mutta joka tapauksessa sukulaisten kokoontuminen on heinäkuun ensimmäisen puoliskon aikana. Kaksi vuorokautta sukuseuran merkeissä ei ole paljon niistä 730 vuorokaudesta, joita meillä kahden vuoden aikana on. Voin vain todeta, että nämä tapaamiset ovat antoisia!

   Sukuseuran vuosikokoukseen osallistui 53 henkeä. Tilinpäätös vuosilta 2012-13 herätti vilkasta keskustelua. Lehden painatus- ja postituskulut ovat suuret. Ehdotettiin paperilehden ohella nettilehteä ja -laskutusta. Olen koonnut sähköpostiosoitteita, jotta lehden sähköistä versiota voitaisiin kokeilla. Osa jäsenistä on ilmoittanut sähköpostiosoitteensa, mutta vielä eivät läheskään kaikki. Viimeksi, kun kokeilin lähettää viestin, jossa muistutin sukukokoukseen ilmoittautumisesta, osa meillä olevista osoitteista oli vanhentuneita. Pyysimme vuosikokoukseen osallistuvilta yhteystiedot ja tälle ryhmälle teemme koelähetyksen. Mutta paperilehteä toimitetaan totta kai edelleen. Nettilehti olisi vaihtoehto niille, jotka mieluummin lukevat asiat netistä.  ILMOITAPA SÄHKÖPOSTIOSOITTEESI Den här e-postadressen skyddas mot spambots. Du måste tillåta JavaScript för att se den. .

   Muina säästötoimenpiteinä esitettiin hallituksen kokouskulujen alentamista. Hallitus voisi kokoontua  seuraavalla kokouspaikkakunnalla tutustuakseen paikkakuntaan ja sukukokouksen järjestäjiin, mutta muita kokouksia voitaisiin pitää Skypen välityksellä. Sukuseurassa toimiminen vaatii aktiivisuutta ja innostusta. Valamme uskoa ja intoa toisiimme tapaamisten yhteydessä. Siksi ihan henkilökohtaiset tapaamisetkin puolustavat paikkaansa. Skype-kokousta on jo kokeiltu kahdessa hallituksen kokouksessa siten, että yksi hallituksen jäsenistä on ollut kokouksessa läsnä Skypen välityksellä. Useamman kokousosallistujan mahdollistavalla Skype-yhteydellä on vuosimaksu.  Keskustelun loppukaneettina todettiin, että hallitus on tehnyt hyvää työtä.

   Keskusteltiin toimintasuunnitelmasta vuosiksi 2014 - 2016. Ehdotettiin uudenaikaisempia nettisivuja, joita olisi mahdollisimman helppo päivittää ja joista olisi helppo löytää tiedot. Tätä ideaa pitää kehittää eteenpäin. Keskustelun jälkeen tilinpäätökset hyväksyttiin vuosilta 2012-13 sekä myönnettiin vastuuvapaus hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille.

   Taloudenhoitajan esittelemää tulo- ja menoarviota seurasi vilkas keskustelu. Ehdotettiin tulojen lisäämiseksi uusia myytäviä tuotteita. Niiden pitäisi olla käytännönesineitä, joita kodeissa tarvitaan. Esitettiin essuja, kahvimukeja, käsitöitä, kahvi- ja ruokalautasliinoja, joissa olisi Nenos-vaakunan kuva. Ehdotettiin myös Kenraalin muistomitalia. Muistomitali on jo tykistömuseossa. Hallitus tarkistaa copy right -asian. Hallitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä ja toivomuksia myytävistä tuotteista ja muistakin asioista.

   Hallitus esitti vuosikokoukselle jäsenmaksun korotusta 5 €/jäsen/vuosi, minkä vuosikokous hyväksyi.  Jäsen muuttuu vapaajäseneksi täytettyään 80 vuotta. Meidän pitäisi saada 20-30 uutta jäsentä vuosittain, jotta toiminta pystyttäisiin ylläpitämään. Ehdotettiin jäsenhankintakilpailua. Kuka hankkii eniten uusia jäseniä? Ehdotettiin myös, että vanhemmat sukulaiset maksaisivat nuortensa jäsenmaksun 40 € kahden ensimmäisen vuoden ajalta. Ehdotettiin myös, että ainaisjäsenet voisivat halutessaan maksaa tukimaksun  paperisesta lehdestä ja että ainais- ja vapaajäsenet voisivat tehdä lahjoituksia sukuseuran toiminnan tukemiseksi. Sääntöjen mukaan sukuseura voi ottaa vastaan lahjoituksia. Keskustelun jälkeen tulo- ja menoarvio vuosille 2014 ja 2015 hyväksyttiin yksimielisesti.

   Hallituksen ja samalla sukuseuran puheenjohtajaksi valittiin Esko O. Nenonen. Varapuheenjohtajaksi valittiin Mikko Nenonen. Valittiin viisi muuta hallituksen jäsentä. Osa entisistä jatkaa kuten Kari Nenonen Suonenjoelta, Pekka Rasku Ilmajoelta ja Seija Raatikainen Espoosta. Uusiksi jäseniksi valittiin Jouni Riihelä Mikkelistä ja Tarja Nenonen Vantaalta. Varsinaisiksi toiminnantarkastajiksi vuosille 2014 ja 2015 valittiin Tarmo Nenonen Liperistä ja Pertti Nenonen Espoosta. Varatoiminnantarkastajiksi valittiin Vuokko Nenonen Pattijoelta ja Heikki Mäkynen Helsingistä.

   Sukuseuran alkuaikoina oli tärkeätä saada rahaa toiminnan aloittamiseksi ja siksi oli käytössä ainaisjäsenyys. Jäsen maksoi kymmenen vuoden jäsenmaksun yhdellä kertaa. Hallitus ehdotti säännönmuutosta, että ainaisjäsenyys poistettaisiin 12.7.2014 lähtien. Vuosikokous hyväksyi ehdotuksen yksimielisesti. Ne, jotka ovat hankkineet ainaisjäsenyyden ennen 12.7.2014, ovat tietysti edelleen  ainaisjäseniä.

   Seuraava sukukokous päätettiin järjestää Mikkelissä 2016. Järjestelyvastaava on Jouni Riihelä  Mikkelistä.  Hänen siskonsa Merja Riihelä-Seppänen otti vastaan perinteisen puukellon.

Imatran sukukokouksen järjestelyvastaava Martti Nenonen lahjoitti sukuseuralle Imatran sukukokouksesta kertovan kahden tunnin pituisen DVD:n, josta sukuseura kiittää lämpimästi Martti ja Maisa Nenosta.

   Hyvää syksynjatkoa ja pidetään yhdessä huolta sukuseuran toiminnan jatkumisesta.

Seija

 Vuosikokous 2014 Tampereella 


Vuosikokous päätti 12.7.2014 Tampereen sukukokouksessa yksimielisesti jäsenmaksun korottamisesta. Jäsenmaksu on nyt 20 €/vuosi/ jäsen eli siis joka toinen vuosi laskutetaan 40 €. Tämä on kahden vuoden ajan näin. Tänä aikana sukuseuran toimintaa kehitetään siten, että kokeillaan sähköistä lehteä niille, jotka sitä haluavat. Siinä säästetään varsinkin postimaksuissa.
Siksi kaikkien, joilla on sähköposti, pitäisi ilmoittaa se sihteerille tai talouden hoitajalle, jotta saamme mahdollisimman kattavan e-mail osoiterekisterin. Samalla voi ilmoittaa, onko kiinnostunut saamaan Nenossuvun vain sähköisessä muodossa.

Jäsenmaksu on ollut kauan sama, ainakin koko euroajan, joten paineita sen nostamiseen oli. Toivomme, ettei kukaan jätä sukuseuran jäsenyyttä jäsenmaksun korottamisen myötä. Nimittäin jos saamme lisää jäseniä, jäsenmaksun suuruutta tarkistetaan kahden vuoden välein.

Toivomme, että saamme sukuseuraan lisää jäseniä. Erityisesti toivomme, että vanhemmat innostaisivat nuoret liittymään sukuseuraan. Vaikka 30-40 vuotiaat eivät ehkä ole vielä kiinnostuneita sukujuuristaan, he voisivat olla sukuseuran kannatusjäseniä! Kiinnostus omiin juuriin tulee kyllä vähitellen. Oli mukava nähdä, että sukukokoukseen oli saapunut nuoria. Monet olivat mukana kolmen polven voimin.

Vuosikokouksessa valittiin uusi hallitus. Puheenjohtajuutta hoitaa edelleen Esko O Nenonen Siilinjärveltä  ja varapuheenjohtajuutta Mikko Nenonen Hartolasta. Muut jäsenet ovat: Kari Nenonen Suonenjoelta. (Koska Kari Nenosia on suvussa useita, Esko nimitti Suonenjoen Karin Ismo Kariksi! Vantaan Kari, joka ei ole kaupunginjohtaja Kari, on Arno Kari.) Elsa Luukkonen jäi pois hallituksesta ja tilalle valittiin Tarja Nenonen Vantaalta.Pekka Rasku Ilmajoelta jatkaa hallituksessa. Samoin jatkaa Seija Raatikainen Espoosta. Seuraavan sukukokouksen järjestäjä on Mikkelistä kotoisin oleva Jouni Riihelä ja hänet valittiin viidenneksi hallituksen jäseneksi.

 

Kategori:

 

VALOKUVIA ILMAJOEN SUKUKOKOUKSESTA 16-18.7.2010
kuvat otti Matti Nenonen.
 
Matin terveiset sukulaisille:

\"Terve!
Ottamani kuvat löytyvät oheisen linkin takaa.
Haluttaessa tarkemmat kuvat ovat saatavilla minulta.)


Kuvia

  

Hilda Rasku os. Nenonen

s. 25.2.1885 k. 22.2. 1983

Hilda Nenonen syntyi kuusilapsisen perheen nuorimpana Parikkalassa. Käytyään karjakko- ja meijerikoulun Liperissä hän lähti Ilmajoelle. Siellä hän työskenteli Koskenkorvalla Västilän talossa karjakkona ja Yläpään meijerillä.

Ilmajoella hän tapasi tulevan miehensä Salomon Raskun. He avioituivat 1910. Heille syntyi kaksi tytärtä ja neljä poikaa. Elämäntyönsä Hilda ja Salomon tekivät maatilalla Ilmajoen Huissilla.

Hilda Rasku muistetaan elämänmyönteisenä persoonana, jolla muisti säilyi elämän iltaa saakka.

Hilda-mumma oli hyvä käsitöiden tekijä ja hän piti mm. suvun miehet villasukissa.

 

Nenossuku kokoontui 16.-18. 7.2010 Ilmajoella SeAMK Maa- ja Metsätalousyksikön tiloissa (IMO).

Sukukokous järjestettiin auditoriossa la. 17.7. klo 13:30. Kokouspaikalla oli suvun jäsenten kädentyö- ja harrastenäyttely sekä sukututkimushuone. Kokouksen jälkeen osanottajat lähtivät elämysmatkalle Ilmajoen Alajoelle, jossa ruokailu ja ohjelmana hanurimusiikkia ja häjyylyä!

Jumalanpalvelus Ilmajoen kirkossa su. 18.7. Saarnasi suvun jäsen Hyvinkään seurakunnan kappalainen Juha Koivulahti. Nenossuku kunnioitti sodassa kaatuneita ja Hilda Raskun (os. Nenonen) muistoa.

Sukujuhla pidettiin auditoriossa su klo 12:30. Kunnan tervehdyksen toi KV:n Pj Terhi Pirilä. Juhlapuhujana FM Teppo Ylitalo, Lapualta. Normandian maihinnousussa kuolleesta Nenossuvun Olavi M Nenosesta kertoi Mikko Porvali. Musiikkiesityksiä suvun jäsenet: Anna-Eveliina ja Matti Mäkelä sekä Nella Aro. Taltiointi Hilda Raskun elämänmittaisesta matkasta Parikkalasta Ilmajoelle.

  

Lämpimät KIITOKSET JUHLATOIMIKUNNALLE JA KAIKILLE OSALLISTUJILLE HAUSKASTA SUKUJUHLASTA.

 

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! Valokuvaaja Matti Nenonen lähetti meille hienon kuvakertomuksen Ilmajoen juhlastamme. Pääset tästä linkistä ihailemaan Matin kuvasatoa! Kiitokset Matille!

 

DVD:tä voi tilata Pekka Raskulta Ilmajoelta.n terveiset:

Ilmajoen 2010 kokoontumisen ajalta tehtiin kaksois-DVD, koska kaikki ei mahtunut yhdelle levylle. Lauantai-illasta on ensimmäisellä levyllä ja toinen levy kertoo sunnuntain ohjelmasta.

Kahden levyn yhteishinta on 21 € + postikulut.

Huomasin katsellessani itse näitä levyjä. miten vähän sitä muistaa tapahtumista. Nyt ne on kuitenkin tallennettu ja niitä voi tilata.

Tilaukset:

Den här e-postadressen skyddas mot spambots. Du måste tillåta JavaScript för att se den.

Pekka Rasku
Ilmajoentie 605
60800 Ilmajoki

PUH. 0400 491 779

 

Lakeus kutsui Ilmajoelle 17.-18.7.2010

kirjoitti Eila Tuupanen

 

Ilmajoen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Terhi Pirilä toivotti edellisen lehden tervetulo-toivotuksessaan onnistunutta sukujuhlaa Ilmajoella ja hänen toiveenaan oli, että pääsisimme nauttimaan kunnan parhaista puolista kesäisen viikonlopun aikana.

Toiveet toteutuivat! Sää suosi.

Ruokolahden haara hyvin edustettuna

Osallistujamäärä oli yli 180, joista ennakkoilmoittautuneita 159. Ilahduttavaa jo muutaman sukukokouksen kolunneelle toimittajalle oli myös ensikertalaisten suuri määrä.

Ruokolahden haaraan (5) kuuluvat ja Ilmajoelta maailmalle levinneet Nenoset olivat suurin osallistujajoukko ennakkoon ilmoittautuneista, kaikkiaan heitä oli 102.

Osallistujia oli kaikista muista sukuhaaroista paitsi Ruoveden haarasta. Pohjois-Karjalasta (2) tuli 20, Pohjois-Savosta (3) 13, Keski-Savosta (4) 6 ja Luovutettu Karjala-haarasta (7) 18 osallistujaa.

Kokouspaikkana SeAMK:n maa- ja metsätaloudenyksikkö oli onnistunut valinta. Kokoushan suunniteltiin alunperin pidettäväksi Seinäjoella, mutta viime metreillä järjestäjät joutuivat etsimään toisen paikan ja niin päädyttiin Ilmajoelle. Sanoisinko, ONNEKSI! Järjestäjät ovat varmaan kanssani samaa mieltä.

Kädentaitonäyttely ja sukututkimusta

Lauantainakokousväkeä saapui tasaiseen tahtiin. Kädentaito- ja harrastenäyttely sekä sukututkimushuone olivat kiinnostuksen kohteina heti aamusta ja koko viikonlopun ajan.

Suvun perinteen mukaan nostettiin Suomen lippu Lippulaulun kera ja Nenosten sukuviiri salkoon, jonka jälkeen siirryttiin syömään lounasta.

Lounaan jälkeen oli vuorossa virallinen vuosikokous. (Kokouksen kulun ja päätökset voit lukea kohdasta Ajankohtaista, josta löytyy koko pöytäkirja) Puheenjohtajana toimi Juhani Nenonen Helsingistä ja sihteerinä Seija Raatikainen Espoosta. Kokouskutsussa mainittu sääntömuutos hyväksyttiin. Hallituksessa tuli muutama henkilövaihdos (hallituksen jäsenet nettisivujen kohdassa Yhteystiedot).

Seuraavaksi sukukokouspaikaksi päätettiin IMATRA ja ajankohdaksi 14.-15.7.2012. Päivämäärä kannattaa merkitä jo nyt kalenteriin ja sitten nähdään, tuleeko sukuseuran 20-vuotisjuhliin enemmän osallistujia kuin perustamiskokouksessa oli.

Elämysmatkalla Alajoen lakeuksilla

Kokouksen jälkeen pääsimme hyvissä ajoin valmistautumaan Elämysmatkalle Alajoen lakeuksille. Siirryimme kahdessa ryhmässä Jussin Jokisaunoille.

Kahdentoista kilometrin linja-automatkalla saimme kuulla paikkakunnan historiasta ja nähtävyyksistä. Ilmajoen tunnetuimmat nähtävyydet kierrettiin katsomassa menomatkalla; Jaakko Ilkan patsas, Musiikkijuhlien näyttämö, Alajoen raivaajien muistoksi pystytetty Raivaajapatsas. Oppaana toimi Päivi Saarimäki Ilmajoen opaskerhosta.

Perillä Jussin Jokisaunoilla Jorma Aro kertoi Alajoen peltolakeuksien keskellä lisää peltomaiseman vaiheista.

1700-luvun lopulla ruvettiin kuokkimaan suopohjaiseen turvemaahan laskuojia puukuokalla ja lapiolla lisäten samalla savea maanparannusaineeksi. Töitä on teetetty vangeilla.

8000 hehtaarin alue, jonka keskellä olimme, peittyi 1,5-metrisen tulvan alle. Vesi toi hedelmällistä lietettä pellolle. Tulva-aikaan pellot olivat \"latomerenä\". Alajoki-saunat toimivat väliaikaisina maja-paikkoina heinäntekoaikaan.

Kaffet ja mokkoonen ilman klimppisoppaa

Illan ohjelmaan kuului ruokailu: Emme saaneet Ilmajoen perinneruokaa (klimppisoppa), meille tarjoiltiin \"Lihasoppaa ja jälkiruuaksi Kaffet ja mokkoonen\". (Mokkoosen ohjetta ei tullut kysyttyä tekijältä).

((Lisäys: Googlettamalla löytyi seuraavaa:

Pohojalaanen mokkoonen eli piimäpannari


Meidän mummu paistaa Mokkoosia (pohjalainen herkku).

piimää
sokeria
munia
jauhoja
soodaa
suolaa

Paistetaan pannulla voissa.

Mulla ei ole olemassa ohjetta, kun mummu on opettanut tekemään taikinan näppituntumalla. Taikina on vähän paksunpaa kuin lettutaikina ja soodaa saa laittaa sen verran, että se maistuu. Tosi herkullista!))

Ruokailun aikana meitä viihdytti Ilmajoki-Kurikka-Laihia alueelta kotoisin oleva Reilupeli-pelimanniyhtye johtajanaan Kirsti Heikkilä. Illan lopuksi Reilupeli takasi tahdit myös tanssinhaluisille ja - taitoisille.

Ilta vierähti nopeasti ja oli aika lähteä kohti majapaikkoja, missä jatkettiin vapaamuotoista yhdessäoloa.

Vasikka Hohto avasi silmät naapurinavetassa

Sunnuntaiaamun pieni sateenuhka hälveni ja saimme viettää sukutapaamisen toista päivää kauniissa säässä. Aamulla nopeajalkaisimmat ennättivät jo ennen aamupalaa kertomaan tien toiselta puolelta koulutilan navetan uutisia. Sieltä toivotettiin tervetulleeksi tutustumaan koulutilaan ja uusimpaan eläimeen. Yön aikana oli laitumella syntynyt sonnivasikka. Ennen kirkkoon menoa kävimme pikaisesti Raatikaisen Seijan ja Annan kanssa katsastamassa tuotantolaitosta ja Hohto-nimen saanutta tulokasta.

Sääkin kirkastui juhlan kunniaksi

Jumalanpalvelukseen kokoonnuimme Ilmajoen kirkkoon.

Järjestyksessä kolmannen kirkon on rakentanut kirkonrakentaja Matti Honka vuosina 1764-66. Kirkkoa on korjattu vuonna 1836, jolloin valitettavasti peitettiin Mikael Toppeliuksen tekemät raamatunhistorialliset katto- ja seinämaalaukset. Vuonna 1934 vietettyjä seurakunnan 400-vuotisjuhlia varten kirkko korjattiin perusteellisesti. Siltä ajalta ovat peräisin taiteilija Urho Lehtisen maalaukset lehtereillä ja katossa. Kirkossa on istumapaikkoja 1200 hengelle.

Kanttori Heini Kataja-Kantolan viulusoolo \"On kesän kirkas huomen\" aloitti jumalanpalveluksen ja sää ulkona kirkastui sen myötä. Jumalanpalveluksessa saarnasi Risto-Pekka Alhainen, liturgina toimi Aeja Peltoketo. Tekstinlukijoina toimivat suvun jäsenet Elina ja Teresa Rasku. Ehtoollisenjakajina toimivat Risto-Pekka Alhainen sekä Aino-Elina ja Esko Kilpeläinen. Nenossuvun nuoret toimivat kolehdin kantajina.

Jumalanpalveluksessa kuulutettiin kristilliseen avioliittoon Mikko Porvali ja Terhi Pirilä.

Suvun perinteeseen kuuluvat seppelpartiot lähetettiin sankarihaudalle ja suvun haudalle. Sankarihaudalle seppeleen veivät Esko O. Nenonen, Pia-Marja Pynttäri ja Mikko Kataja, Hilda ja Salomon Raskun haudalle Heikki Rasku, Leena Aro ja Jukka Rasku.

Mukavasti murretta myös juhlapuheessa

Kirkosta siirryttiin kokouspaikalle kirkkokahveille, tutustumaan näyttelyihin ja odottamaan sukujuhlan alkua. Uusia juhlavieraitakin saapui vielä paikalle.

Sukujuhlan juontajana toimi Jorma Aro.

Suomen lippu tuotiin saliin juhlavasti ja tilaisuuden ohjelman aloittivat viuluduo Eveliina ja Matti Mäkelä soittamalla Morsiamen lähtömarssin Parikkalasta.

Ilmajoen kunnan tervehdyksen esitti kunnanvaltuuston puheenjohtajan ominaisuudessa Terhi Pirilä, toivottaen kokousväen tervetulleeksi Ilmajoelle viihtymään.

Seuraavana oli vuorossa juhlapuhe.

- Kunnioitetut Nenos-suvun vanhimmat, suvun jäsenet ja sukuun ängenneet vävyt ja miniät, arvoisa kunnanvaltuuston puheenjohtaja, hyvät ystävät, aloitti juhlapuheen pitäjä FM Teppo Ylitalo Lapualta ja totesi, että eii ainakaan tähän mennessä ollut päässyt liittymään Nenos-sukuun \"yrityksistä huolimatta\".

Toiveikkaana hän jatkoi:

- Siispä: arvoisat mahdolliset tulevat anopit ja appiukot, sekä muut mahdolliset tulevat sukulaiset.

Ylitalo valotti puheessaan mukavasti paikallista murretta käyttäen sitä elämänpiiriä, johon Hilda Nenonen melkein päivälleen 100 vuotta sitten saapui nuorena vaimona ja tuoreena miniänä, suvun merkitystä hänelle ja Etelä-Pohjanmaalle asettuneille Nenosille jälkipolvineen.

Komia kaksfooninki näyttöä naapureille

-Eteläpohjalainen historiallinen arkkityyppi oli omillaan toimeentuleva talonpoika, jolla oli luja itseluottamus, itsellisyys ja itsepäisyys. Hän oli maata omanaan katseleva ja muita ihmisiä korkeintaan vertaisenaan pitävä, yritteliäs, kilpailuhenkinen, menestyksensä häpeämättä näyttävä oman onnensa seppä. Keskinäinen kilpailu ja (positiivinen) kateuden henki sai raatamaan kahta kauheammin, jo pelkästään siksi, että saisi ainakin naapureille näyttää. Sillä komian kaksfooninkisen (=kaksikerroksisen talonpoikaistalon) toisella kerroksella ei alunperin ollut mitään käyttöä, näyttipähän vaan isommalta kuin naapurin talo, Ylitalo sanoi.

1800-luvun jälkipuoliskolta lähtien on eteläpohjalaisten eteenpäin vievä henki näkynyt Ylitalon mukaan niin henkilökohtaisen vaurauden kasvamisena kuin sivistyksellisen ja hengenviljelyn lisääntymisenä.

- Eteläpohjalainen on kansanliikkeitten mies, nuijasodasta 1918 sotaan, häjyistä herätysliikkeisiin ja nuorisoseurasta siirtolaisuuteen. Maakunnan vahva hengellisyys, mikä Ilmajoella tarkoitti evankelisuutta, opetti suurimmankin eteläpohjalisen pään nöyrtymään Suuren Jumalan edessä, vaikka muuten kuljettiinkin pitkin Alajoen vainioita kuin Euroopan omistaja.

Puheensa lopussa Teppo Ylitalo pohti, mikä mahtaisi olla varhaisten Nenosten viesti tämän päivän ihmisille. Hän uskoi, että he yksinkertaisesti sanoisivat: Pitäkää huolta toisistanne. Siihen on helppo yhtyä!

Juhlapuheen jälkeen kuulimme Enrique Grandosin Runollisen valssin Nella Aron esittämänä.

Suvun vanhin lausui Väinämöisen laulun

Idän Oltermanni, Antero Nenonen Tohmajärveltä, piti pyytämänsä puheenvuoron kiittäen järjestäjiä ja muistuttaen sukukokouksien kierron tärkeydestä sekä perinteen jatkumisesta.

Toiseen maailmansotaan siirryttiin Mikko Porvalin esitelmässä, kun hän kuvakoosteen muodossa esitteli tutkimuksiaan Normandian maihinnousussa kuolleen Matti O. Nenosen elämänvaiheista.

Ja eihän juhla ole mitään ilman lausuntaesitystä. Rasku-suvun vanhin, Anni Kataja, 96, lausui (ilman paperia) runon Väinämöisen laulu. Juhlayleisö kiitti häntä seisaaltaan.

Nenosten suvun vaiheita lakeuksilla esitteli Pekka Rasku koosteella \"Hilda Rasku: Elämän pituinen matka\". Hilda o.s. Nenosen ja Salomon Raskun häitä vietettiin Parikkalassa 5.6.1910, kuten lehdessä mainittiin. 100 vuotta sitten 16.7.1910 Hilda ja Salomon lähtivät Parikkalasta Ilmajoelle ja sieltä ovat ponnistaneet maailmalle heidän laajat jälkipolvensa. Juhlassa esitettyä DVD:tä (25 €) ja juhlan aikana otettuja valokuvia ja videokoostetta (10-15 €) voi tilata Pekka Raskulta.

 

Puukello Imatralle Etelä-Karjalaan

Seuraavana oli vuorossa Puukellon luovutus eli järjestelytoimikunta luovutti haasteen seuraavan sukukokouksen järjestäjille. Sukuseuran puolesta kelloa oli vastaanottamassa puheenjohtaja Esko O. Nenonen, joka luovuttu sen edelleen imatralaisille Martti ja Maija-Liisa Nenoselle. Martti kertoi alustavia suunnitelmia jo tehdyn sukuseuran 20-vuotisjuhlan tiimoilta.

Tilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun Vaasan marssiin, jonka jälkeen Suomen lippu poistui juhlasalista. Ohjelmassa oli vielä ulkona lipun ja sukuviirin lasku.

Pihalla otettiin \"Raskulaisista vanhimmasta nuorimpaan\" yhteiskuva, he olivat eri sukuhaarojen suurin osallistujaryhmä tässä kokouksessa.

Lähtölounas ja sitten kotimatka. Saimme viettää ikimuistoisen sukutapaamisen Ilmajoen lakeuksilla. Suuntana kahden vuoden kuluttua on IMATRA.

Etelä-Pohjanmaan Nenoset tekivät juhlan, oman mallisen, Ilmajoelle sopivan, kuten Pekka Rasku edellisessä lehdessä sanoi. KIITOS!

EILA TUUPANEN, NENOSSUKU 2/2010

 

 

Vihreä tanssilattiamme odottaa. Uutta pientä Nenossukulaista myös odotetaan: neiti Kesäheinä..

 

Elämysilta jatkuu lämpimissä merkeissä. Kuvassa sukumme runoilija-kirjailija ja Karjalan matkojen asiantunteva opas Sirkka Sigrid Siiri-siskonsa kanssa.

 

 

Sonnivasikka Hohto syö ensimmäistä ateriaansa. Hohto syntyi laitumelle sukujuhlien aikaan ja saimme käydä sitä katsomassa ja tutustumassa koko eläintilaan.

 

 

 

Jumalanpalveluksen jälkeen toinen seppelpartio laski seppeleen Hilda ja Salomon Raskun haudalle. Seppelpartiossa Hildan ja Salomonin jälkeläisiä kolmessa polvessa.Tunnelma oli harras ja menneitä sukupolvia kunnioittava.

 

Kädentaitonäyttelyssä oli Raskujen suvun tekemiä monenlaisia käsitöitä. Kuvassa on Anni Katajan tekemä kastemekko.

Kaunis suomalainen hirsitupa.

 

Hilda ja Salomon Raskun poika Asser Rasku ja hänen tyttärensä Leena Aro.

 

 

 

Vuosikokous valitsi Ilmajoella 17.7.2010 kolme uutta hallituksen jäsentä eronneiden tilalle.

Hallituksessa tapahtui muutamia muutoksia, jotka näet kohdasta Yhteystiedot. Hallituksesta erosivat Sulo Nenonen, Heikki Rasku ja Vuokko Nenonen ja vuosikokous valitsi tilalle Martti Nenosen Imatralta ja Pekka Raskun Ilmajoelta. Viidenneksi hallituksen jäseneksi vuosikokous valitsi minut, sihteeri Seija Raatikaisen Espoosta.

  

KYMMENES SUKUKOKOUKSEMME ILMAJOELLA OLI UNOHTUMATON ELÄMYS

kirjoitti Seija

Tyttäreni Anna kertoi suhtautuneensa etukäteen aika epäilevästi sukujuhliin, että \"varmaan aika tylsät juhlat\". Hän tuli melko pian toisiin aatoksiin ja on valmis lähtemään mukaan uudemman kerran!

Ihana, kun lapset alkavat kiinnostua omista juuristaan. Kiinnostus herää ehkä silloin, kun seuraava sukupolvi on niin sanotusti työn alla. Alamme miettiä, kuka olen, ketkä ovat eläneet ennen minua, millaisia ominaisuuksia lapsessani on ja keneltä hän on mahtanut periä minkin ominaisuuden. Kuka on mahdollisesti samaan sukuhaaraan kuuluva, miten läheisiä sukulaisia olemme? Kahdesta viimeksi mainitusta asiasta saat vastauksen sukututkijalta ja sukutietojen ylläpitäjältä Annukka Ilvoselta.

 

Kymmenes sukujuhlamme oli unohtumaton elämys keskellä etelä-Pohjanmaan lakeuksia. Sää oli mitä mainioin. Aurinkoa ja lämpöä riitti; joidenkin mielestä ehkä hieman liikaakin. Järjestelytoimikunta Raskun Pekan toimiessa priimusmoottorina oli tehnyt kaksi vuotta valtavasti työtä ja sen työn tuloksista me saimme nauttia. Kaikki toimi pohojalaasella periaattehella, notta mikään eioo maharotonta. Pienen esimerkin tästä saimme heti lauantaiaamuna, kun aamiainen järjestyi käden käänteessä. Emäntä taikoi meille hetkessä hyvin haudutetut puurot sun muut herkut. Ruoka oli muutenkin herkullista ja pullat ah, miten hyviä! Sunnuntain kirkkokahvien täytekakku, mansikka-kermakakku oli täydellistä. Suuret kiitokset emännälle!

 

Upean ohjelman, käsityönäyttelyn, mielenkiintoisten esitelmien ja hauskan juhlapuheen lisäksi saimme ihan ylimäääräisen elämyksen. Kaikki halukkaat saivat käydä maatalouskoulun navetassa, lampolassa ja sikalassa. Mukavat eläintenhoitajat opastivat meitä ja kertoivat auliisti eläimistä ja niiden hoidosta eivätkä kyllästyneet meidän kaupunkilaisten ehkä vähän hassuihin kysymyksiin. Pihattonavetassa oli 50 lypsylehmää. Lehmät kulkevat navetassa vapaasti. Näimme aivan vastasyntyneen vasikan, jolle oppilasharjoittelija antoi isosta tuttipullosta sen ensimmäistä ateriaa. Ulkona aitauksessa loikoili lampaita ja karitsoja. Sikala oli kuitenkin paras! Siellä kasvatetaan sikatiloille porsaita. Juuri sukujuhliemme aikana syntyi 18 pienenpientä vaaleanpunaista porsasta! Olisimme tyttäreni Annan kanssa mielellämme ottaneet pari pienintä kainaloon ja mukaamme kotiin. Meidän kävi niin sääliksi ne pikkuiset, joita muut työnsivät koko ajan pois ruoan äärestä. Emolla oli vain 16 nisää. Olimme kuitenkin varmoja, ettei perheen miehiltä löytyisi ymmärrystä, jos ilmestyisimme sukujuhlista kaksi porsasta mukanamme! Toivomme hartaasti, että pienimmätkin kaikesta huolimatta jäivät eloon.

Tässä emakko lepäilee ja porsaat kilpailevat ruoasta. Sikalan henkilökunta tuumasikin, että meidän sukukokous oli oikein tuottoisa, koska kokouksen aikana syntyi yksi vasikka ja 18 porsasta.

 

Alla kuvassa sukuseuran hallitus, joka valittiin vuosikokouksessa Ilmajoella 2010.

Vasemmalta: Pertti Nenonen, Esko O. Nenonen, Pekka Rasku, Heikki Mäkynen, Martti Nenonen ja hänen edessään Elsa Luukkonen ja Seija Raatikainen.

Valokuvaaja Matti Nenonen.

Kategori:

IX sukukokous Valkealassa 11. - 13.7.2008

Nenosten sukuun kuuluvat suuntasivat kulkunsa heinäkuun toisena viikonloppuna

Valkealan Orilammen lomakeskukseen. Viikonlopun tapaamiseen osallistui yli sata

sukuun kuuluvaa. Ilahduttavaa oli nuorien sukuun kuuluvien runsas osallistuminen.

Mäkysen Heikki oli onnistunut kokoamaan omat lapset lapsineen lomanviettoon

luonnon keskelle. Osa Heikin klaanista jäi sunnuntaina vielä yhdeksi yöksi majoittuen

ratavartijan mökkiin. Myös iäkkäämpiä harvemmin sukujuhliin enää jaksavia, lähi-

seudulla asuvia oli paikalla tuoden mukanaan nuorempia ensikertalaisia.

Toivottavasti suuntaus jatkuu myös Seinäjoella kesällä 2010!

 

Savusaunasta puhtia

Savusauna oli houkutellut tavallista suuremman joukon aloittamaan sukutapaamista

ja nauttimaan luonnon kauneudesta jo perjantaina. Ennätysmäärä osallistujia oli

ilmoittautunut perjantai-illan ohjelmaan. Saunassa riitti vilskettä, kun viisikymmentä

henkeä kahdessa tunnissa nautti löylyistä ja Orilammen aaltojen hyväilystä, kaukaisin

vieras Kiinasta.

Saunailta jatkui aurinkoisessa säässä ulkogrillin äärellä seurustellen ja iltapalaa nauttien.

Virkeimmät jatkoivat myöhemmin ravintolan puolella viihtyen seurustelemassa

lauantain puolelle.

 

Lippu hulmuamaan

Lauantai 12.7.2008 valkeni sateisen harmaana, mutta toiveissa oli parempaa

säätä.

Aamu toi uusia kasvoja. Nenosen Sulon nuoret, Sanna ja Markus Nenonen sekä

Petri Nenonen ja Noora Hintikka toimivat osallistujien vastaanottajina.

Vastaanottopisteessä riitti vipinää varttia vaille puoleenpäivään, jolloin

Suomen lippu nousi salkoon sukukokouksen alkajaisiksi.

Lippulaulun jälkeen siirryttiin lounaalle nauttimaan Wanhan sahan patruunan

paremman pitopöydän antimista. Lounaan jälkeen oli aika aloittaa päivän

virallinen ohjelma.

 

Virallisia kuvioita

Sukuseuran puheenjohtajan Esko O. Nenosen ja järjestelytoimikunnan puheen-

johtajan Pertti Nenosen tervetulotoivotusten jälkeen oli vuorossa Valkealan

kunnan edustaja. Hankepäällikkö Kyösti Arola toivotti kokouksen osanottajat

tervetulleiksi viihtymään ja liikkumaan Valkealassa ja Repoveden maisemissa.

Hänelle Nenoset ovat tuttuja lentopallopiireistä ja musiikin saralta.

Virallisen sukukokouksen puheenjohtajaksi kutsuttiin Yrjö Nenonen Vahdolta.

Sihteeriksi valittiin Elsa Luukkonen Espoosta sekä pöytäkirjantarkastajiksi ja

ääntenlaskijoiksi Tarmo Nenonen Liperistä ja Tuomo Nenonen Nokialta.

Puheenjohtaja vei kokouksen läpi napakasti. Jäsenmaksu säilyi entisenä.

Hallitukseen valitut löytyvät näiden nettisivujen sivulta: yhteystiedot.

Tilintarkastajiksi valittiin Helena Markkanen Nurmijärveltä ja Tarmo Nenonen

Liperistä, varatilintarkastajiksi Lulu Nenonen Helsingistä ja Anneli Nenonen

Tohmajärveltä. Seuraava sukukokous olisi Pohjanmaalla Seinäjoen seudulle.

Virallisen kokouksen alkaessa klo 13.50 ulkona sateli vettä. Kun kokous päättyi

14.40, olivat pilvet haihtuneet ja päästiin veneretkelle nauttimaan aurinkoisessa

säässä Repoveden kansallispuiston maisemista.

 

 

Veneretkelle

Veneretkellä kuulimme kipparin, Heikki Vesalaisen kertomana reitin historiasta ja

nähtävyyksistä. Kuutinkanavalla jalkauduimme kuuntelemaan mukana olleen

Repoveden luonto-oppaan, Markku Toimelan puistoesittelyä.

Retken kruunasi makoisat nokipannukahvit pullan kera Löppösen luolalla. Kahvin

jälkeen laulu raikui veneen kipparin säestäessä haitarilla. Viimeinen pysähdys-

paikka oli Mäntysaari. Saarella sijaitsee yksi Suomen vanhimmista käytössä olevista

hautausmaista. Hautausmaa on ollut käytössä 1600 – luvun ruttovuosista lähtien.

Pienen hautausmaan keskellä olevassa sankarihaudassa lepää yksi lotta ja yksitoista

kylän poikaa.

Nenosten sukuseuran seppele laskettiin sankarihaudan ristin juurelle.

Kolmen tunnin risteilyn jälkeen maistui illallinen, jonka jälkeen ilta jatkui seurustelun

ja elävän musiikin merkeissä.

 

Salintäysi sukulaisia

Sunnuntaiaamuna pidettiin kenttähartaus lomakeskuksen pihalla Ruoveden haaraan

kuuluvan pastori Matti Korpiahon johdolla. Sunnuntaiaamuksi oli saapunut muutama

yllätysvieraskin. Lämmin auringonpaiste pidätteli ihmisiä ulkoilmassa, mutta suku-

juhlaa siirryttiin viettämään sisätiloihin. Vuohijärvisali oli viimeistä sijaa myöten täynnä,

kun Karjalaisten laulu kajahti ilmoille juhlan alkajaisiksi.

Juhlaesitelmän piti Ruoveden sukuhaaraan kuuluva, viime vuonna tohtoriksi väitellyt

Kari-Matti Piilahti. Esitelmän aiheena oli ”Kummisuhteet entisajan maaseudulla”.

Tilaisuuden musiikista vastasivat Juhanin tyttäret, Julia ja Elisa Nenonen Helsingistä.

Elsa Luukkonen lausui kaksi runoa, joista Tapio Lyyran Tuomas ja Mari jätti hymyn

yleisön huulille.

 

Kultaa ja hopeaa

Sukuseuran ansiomerkkien jako oli ensimmäistä kertaa juhlan ohjelmassa. Puheen-

johtaja Esko O. Nenonen ja hallituksen jäsen Elsa Luukkonen jakoivat ansiomitalit ja

-kirjat ruusun kera.

Nenosten sukuseuran 3. kultainen ansiomitali luovutettiin Antero Nenoselle Tohma-

järveltä työstä sukuseuran perustajana ja puheenjohtajana.

Nenosten sukuseuran 3. hopeinen ansiomitali luovutettiin Eila Tuupaselle Kiteeltä

pitkäaikaisesta toimimisesta sukuseuran sihteerinä. Nenosten sukuseuran 4. hopeinen

ansiomitali myönnettiin Anna-Liisa Teittiselle Heinolasta pitkäaikaisesta työstä suku-

tutkimuksen edistämiseksi Nenosten sukuseurassa.

Jorma Nenoselle Kuopiosta myönnetty Nenosten sukuseuran 2. hopeinen ansio-

mitali pitkäaikaisesta toimimisesta sukuseuran taloudenhoitajana luovutetaan

myöhemmin.

Nenosten sukuseuran ansiomitaleja ovat aikaisemmin saaneet seuraavat henkilöt:

1.kultainen ansiomitali: Ville Nenonen, Kuopio. 2. kultainen ansiomerkki: Ulla Nenonen,

Kuopio. 1. hopeinen ansiomitali: Tarmo Nenonen, Liperi.

Ville Nenoselle luovutettiin taiteilija Reijo Varjon maalaama muotokuva.

 

Puukello Pohjamaalle

Ennen päätöslaulua oli vuorossa Puukellon luovutus eli Valkeala 2008 järjestely-

toimikunta luovutti tehtävät seuraavan sukukokouksen järjestäjille. Seuraavan

kerran Nenosten sukuseura kokoontuu sukukokoukseen ja –juhlaan vuonna 2010

Pohjanmaan suunnalla. Puukellon ottivat vastaan veljekset Heikki ja Pekka Rasku

Ilmajoelta.

Käymme yhdessä ain-laulun sanoihin päättyi Nenosten sukuseuran IX sukujuhla

Valkealan Orilammella. Keittolounaan jälkeen väki hajaantui koteja kohti helteisessä

säässä.

Sukukokous jää historiankirjoihin Valkealan sukukokouksena. Vuoden 2009 alussa

tapahtuvan kuntaliitoksen jälkeen Valkealan kunta kuuluu Kouvolan kaupunkiin.

Osanottajia oli vähemmän kuin aikaisemmissa sukukokouksissa, mutta uskon, että

paikalla olijat muistavat vuoden 200 tapaamisen nimen luonnonläheisenä

ja kenties palaavat joskus vaikka nukkuakseen yhden yön Ratavartijan mökissä.

Tapaamisiin 2010 Seinäjoella!

 

EILA TUUPANEN