Nenosten sukuseura

Lehti Nenossuku 2/2018

Lehtiprojekti on ollut käynnissä koko syksyn. Toimittajamme Eeva on saanut tällä erää työnsä päätökseen ja lehti on nyt painossa. Sihteerinä tarkistan jäsenrekisteriä yhdessä taloudenhoitaja Tarjan kanssa. Olen tilannut uusia kirjekuoria somerolaisesta uusiopaperiyrityksestä. Oikein jännittää, millaisia kuoret ovat. Aikaisemmin kuoret tulivat Kajaanista, mutta sitä kirjapainoa ei enää ole valitettavasti. Uusiopaperi on kuitenkin hyvä vaihtoehto. 

Etikettien printtaus ja postimerkkien ostaminen ovat seuraavat työt. Nykyään postimme on Isossa Omenassa, suuressa ostoskeskuksessa, jonne on matkaa 4-5 km. Käyn postimerkkien ostamisen yhteydessä noutamassa viisi sinistä muovilaatikkoa postista, johon lehdet pakataan sen jälkeen, kun olen liimannut niihin tarrapostimerkin ja osoitetarran. Joskus teemme tiimityötä Tarjan kanssa tai jonkun perheenjäsenen kanssa. Kerran yksi kylämme käsityökerholainen, Jenni-tyttö tuli oma-aloitteisesti auttamaan. Työnteko on aina hauskempaa yhdessä kuin yksin. Asumme keskellä etelä-Espoota, mutta pienessä n 200 talon kylässä ja täällä toimii kaikenlainen naapuriapu ja yhteisöllisyys. Totta kai tällaiset työt saisi ostamalla vaikkapa juuri yrityksestä, josta tilasin kirjekuoret. Mutta se maksaa ja muuttaisi postittamisen jotenkin persoonattomaksi ja nimettömäksi. Sukuseuran jäsenet ovat meille enemmän kuin pelkkiä nimiä ja osoitteita. 

Tällä hetkellä osoiterekisterissä on 525 nimeä, joista maksavia jäseniä on vain noin 320. Siksi pitäisimme jokaisesta kynsin hampain kiinni. Maksattehan jäsenmaksun mahdollisimman pian. Nenosten sukuseura on riippuvainen jäsenmaksuista. Tällaiset yhdistykset eivät saa mitään avustuksia. Aktiivien jäsenten työ on vapaaehtoistyötä.

Jos haluat tietoja suvustasi tai haluat tarkistaa sukusi tietojen ajankohtaisuuden, tilaa sukutaulusi lähettämällä viesti minulle. Jäsenenä saat ne ilman maksua. Ei-jäsenelle ne maksavat 40 €. 

Lämpimin terveisin

Seija, sihteeri

 Nenossuku-jäsenlehti  

Nenossuku-lehden 1/2017 oli koonnut ja toimittanut nuori toimittajamme Eeva Väisänen. Eeva on Ulla ja Ville Nenosen tyttären, Marja Väisäsen tytär. Viime syksyn lehdessä oli hänen kirjoituksensa ja siinä tarkempi esittely. Kopioin sen tähän teidän iloksenne, jotka ette saa lehteä. Lehti lähetetän vain sukuseuran jäsenille.

Eeva on  26-vuotias filosofian maisteri (FM), joka on valmistunut kääntäjäksi ranska-suomi-ranska. Hän kuuluu Nenosten Pohjois-Karjalan sukuhaaraan.

Ette usko, miten iloisia olemme Eevasta, nuoresta jäsenestä tiimiimme. Toivotamme Eevan sydämellisesti tervetulleeksi iloiseen joukkoomme!

Jos sinulla, nuorella tai vanhemmalla sukulaisella olisi kiinnostusta ruveta sukuseura-aktiiviksi, ota yhteys kehen tahansa hallituksenjäseneen. (Kts yhteystiedot) 

Jos haluat ruveta Nenossuku-jäsenlehden vakituiseksi lukijaksi, liity sukuseuraan. Jäsenmaksu on vaatimattomat 20 € per vuosi. Jäsenmaksu laskutetaan joka toinen vuosi eli 40 € kerrallaan. 

Kaikkien sukulaisten ja sukuseurastamme kiinnostuneiden jutut ovat tervetulleita. Muistakaa, että kaikki sukujutut ja -kuvat kiinnostavat lukijoita. 

KANSIKUVATYTÖSTÄ TOIMITTAJAKSI! 

 Vuoden 1997 Nenossuvun kansikuvassa Eeva, Aino ja Hanna Väisänen.

 

Vuonna 2017 nuori toimittajamme, Eeva Väisänen.

 

Eeva kirjoitus on kopioitu Nenossuku-lehden numerosta 2/2016.

"Hyvät sukulaiset ja lukijat,

Ilon ja kauhun sekaisin tuntein esittäydyn teille sukulehden uutena päätoimittajana.

Tilanne tuntuu jossain määrin jopa absurdilta, sillä tähänastiset muistikuvani sukuseuran toiminnasta voi tiivistää yhteen tapahtumaan: sukukokous, paikkana mahdollisesti Joensuu. Vuosiluki ei ole jäänyt mieleeni, mutta päätellen siitä, miten korkealla muiden kävijöiden kasvot tuntuivat olevan omiini verrattuna, kokouksesta on jo kulunut jokunen vuosi. Luonnollisesti kontaktit tuolloin vielä vieraaseen aikuisten maailmaan ja samalla sukuseuraan jäivät muodostumatta. Sukukokouksessa käväisemisen lisäksi muistan nuoruusvuosiltani, miten kotonamme pyöri aikoinaan sukulehden numero, jonka kanteen olin päässyt siskojeni kanssa. Kansikuvatytöstä toimittajaksi, sitä voisi joissain piireissä kutsua nousujohteiseksi uraksi.

Miten näin uuden sukupolven edustaja sitten on päätynyt tähän tilanteeseen? Vapautuvasta työtehtävästä mainittiin minulle perhepiirissä jo jonkin aikaa sitten, enkä keksinyt syytä kieltäytyä. Kun yhtälöön lisätään ukkini Ville Nenosen aktiivinen toiminta sukuseuran hyväksi sen alkuvaiheissa, naureskelimmekin perheen kesken hyväntahtoisesti, että kaikenlainen vapaaehtoistoiminta ja aktiiviisena jäsenenä mitä erilaisimmissa piireissä puuhastelu taitaa kulkea meillä suvussa. Niin ollen tuntuukin luontevalta jatkaa ukkini sukuseuralle antamaa panosta, joskin oma panokseni tuntuu vielä pieneltä ja vaatimattomalta. Ja kukapa jättäisi nykyisessä taloustilanteessa työtehtävän vastaanottamatta, varsinkin, kun lisäbonuksena tarjoutuu mahdollisuus lähentää välejään omaan sukuun. 

Askel kohti aktiivisempaa sukuseuratoimintaa tuntuu omalla kohdallani luontevalta ottaa juuri nyt, sillä olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja menneistä ajoista. Koulussa tuntui mukavalta päntätä maailmanhistorian suuria linjoja, nyt alan ymmärtää uudella tavalla myös henkilötason historiaa. Viime aikoina on virinnyt yhä suurempi kiinnostus sitä kohtaan, mistä itse olen lähtöisin ja miten sijoitun osaksi suurempaa sukupolvien ketjua. Tästä konkreettisena esimerkkinä voin mainita viime kesänä perheporukalla tehdyn visiitin Niinikumpuun, ukkini lapsuuden maisemiin. (Siht huom. Juttu siitä muualla samassa lehdessä kuvineen).

Vaikka maisemat pysyisivätkin samoina, vaikka Niinikumpu tarjoaisi kurkistuksen ukkini nuoruuden maisemiin, maailma kokonaisuudessaan muuttuu silti. Nykykulttuurissa on helppo jäädä yksinäiseksi , vieraantua entisaikojen yhteisöllisyydestä. Lisäksi nekin yhteisöt, joita nykyään muodostetaan, muodostuvat vapaaehtoisesti omien toiveiden, halujen ja mielenkiinnon kohteiden mukaan. Toki myös sukuseuraan kuulumisella on pohjimmiltaan syynsä, vaikka ne eivät nuoruudessa vielä aukeaisikaan. Itse olen kuitenkin elävä esimerkki siitä, miten aika tekee tehtävänsä, ja suku alkaa kiinnostaa. Ehkäpä sukuseura on omalla kohdallani pientä kritiikkiä nykyään niin yleistä yksilökeskeistä käyttäytymismallia kohtaan. 

Edellä mainittuja ajatuksia varmasti pyörittelin mielessäni silloin, kun suostuin tehtävään sen kummempia epäröimättä, ja vasta jälkikäteen lupaukseni laajuus on alkanut pikkuhiljaa valjeta minulle ja herättää myös epäilyksiä: mitä annettavaa minulla voisi olla sukuseuralle, jonka toiminnassa monet ovat olleet mukana käytännöllisesti katsoen yhtä kauan kuin olen itse kulkenut maallista taivaltani? Enhän ole edes mikään oikea toimittaja. Odotetaanko minulta vallankumouksellisia uudistuksia, vai onko sittenkin tärkeintä vain se , että sukupolvien ketju jatkuu, ja lehti pitää yhä yllä yhteyksiä sukulaisten välillä. Sen tosin tiedän, etten halua ottaa liian vahvaa taiteellisen johtajan roolia, vaan ideaalitilanteessa toivoisin tietenkin, että lehti olisi suvun näköinen. Mikään kertomus omasta elämästä ei ole liian "tyhjänpäiväinen" kerrottavaksi, mikään valokuva ei ole "turha" jaettavaksi, mikään teksti ei ole liian "huonosti kirjoitettu" muiden luettavaksi, sillä juuri niistä pienistä palasista muodostuu kokonaisuus, suku. Toivottavasti kokemus opettaa ajan kuluessa, mikä tulee olemaan oikea suunta sukulehdelle. Näistä lähtökohdista aloitan, mutta kenties todellisuus osoittautuu monimuotoisemmaksi. Siitä olen kuitenkin varma, että tulen aikoinani jättämään tämän tehtävän monia kokemuksia rikkaampana. 

Eeva Väisänen"

 

 

 

Sihteerin terveiset  7.7.2018

Toivottavasti kevään lehdestä oli iloa jäsenille. Toivomme myös, että syksyn numeroon saamme teiltä lukijoilta enemmän juttuja ja kuvia. Lehtihän on meidän kaikkien yhteinen, ei ainoastaan sukuseuran hallituksen. Nyt kynät suihkimaan ja kuvia otetaan varmasti paljon perheissä ja suvuissa. Kevään lehden kansi on saanut kiitosta. Kuvan on ottanut Matti Nenonen. 

MUISATTEHAN, ETTÄ VOITTE MAINOSTAA LEHDESSÄ. Mainosten hinnat ovat kevään lehdessä. 

 

Lähettäkää juttunne ao sähköpostiin:

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

 

TÄSSÄ ON LINKKI SUKUTUTKIJA ARI KOLEHMAISEN 

ESITELMÄÄN: 

https://drive.google.com/file/d/19ZC-c3eFwL3f41xmRJo4kY8EN6Am5daA/view 

 

Pieksämäellä 15.7.2018

 

 

Kirjoitti/jäljensi sihteeri Seija  Ari Kolehmaisen tekemästä Power Point-esityksestä.  Ari piti mielenkiintoisen esitelmänsä Mikkelin sukukokouksen sunnuntaisessa sukujuhlassa 19.6.2016. 

 

NENOSTEN SUVUN  VARHAISVAIHEIDEN TUTKIMUS

__________________________________________

Ari Kolehmainen

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

Tutkijan esittely

  • Ari Kolehmainen, kotoisin Juvalta, asun Mikkelissä.
  • Suomen historian maisteri (Joensuun yliopisto 2006), opintojen pääpaino suku- ja perhehistoriassa.
  • Sukututkimusta vuodesta 1999.
  • Erityisosaaminen 1500-1600-lukujen tutkimus.
  • Tutkimuksia monille sukuseuroille, vetänyt DNA-projekteja.
  • Työskennellyt arkistoalalla.

 

Nenosten tutkimusprojekti 1500-1600-luvulta

  • Tutkimus on vasta alkanut keväällä, joten on alkutekijöissään.
  • Tarkoituksena on yhdistää Nenosten varhaisempia sukuhaaroja ajalta ennen kirkonkirjoja (ennen 1700-lukua) ja rakentaa Nenosten varhaissukupuu.
  • Nenosten sukunimen synty menee jo ajalle ennen asiakirjoja (alkavat 1540-luvun alusta), joten kaikkien sukuhaarojen yhdistäminen ei asiakirjojen pohjalta ole mahdollista.
  • Varhaisempien sukuhaarojen yhdistämiseksi tarvitaan isälinjan DNA-testejä (esim. y-DNA67).
  • Mukana on sukutaulujen lisäksi tekstimuotoista selostusta sukuhaarojen vaiheista ja haarautumisista.
  • Tässä vaiheessa olen kerännyt aineistoa etenkin Pieksämäen ja Suonenjoen Nenosista.
  • Tutkimustavoitteet yhdistää Nenosten sukuhaaroja ja selvittää, onko Nenosilla yhteinen kantaisä vai onko erillisiä Nenos-sukuja.
  • On hyvinkin mahdollista, että Nenoset ovat alkujaan samaa alkujuurta: ensimmäiset Nenosen nimen esiintymiset pienellä maantieteellisellä alueella Ruokolahden ja Puumalan seudulla.
  • Tutkimus toimisi hyvin pohjana esimerkiksi myöhemmin toteutettavalle kaikki Nenoset yhdistävälle sukukirjalle.

 

DNA-tutkimus sukututkimuksen apuna

  • Miehistä voidaan ottaa sylkinäyte ja tämän Y-kromosomin DNA:n avulla voidaan selvittää sukuhaarojen välisiä suhteita ja suvun alku- ja asutushistoriaa.
  • Saadaan selville, onko sukuhaaroilla yhteinen isälinjainen kantaisä ja mistä suunnalta on aikanaan Suomeen tullut sekä mitkä ovat lähimmät muut suvut.
  • Testi tilataan (suositeltavin perustesti Y-DNA67) Family Tree DNA:n Suomi DNA-projektin kautta: https://www.familytreedna.com/group-join.aspx?&group=Finland&vGroup=Finland 
  • Muita testejä Family Finder (serkkutesti) ja mitokondrion äitilinjatesti. Nämä testit voidaan ottaa myös naisesta.

 

DNA-termistöä

  • Laajemmissa DNA-testeissä tutkitaan SNP-mutaatiota (SNP = Singular Nucleotide Polymorphism) -> yksittäisen emäksen muutos. Niitä tarvitaan, kun määritellään suvun alkuvaiheita ja asutushistoriaa.
  • Perus-DNA-testit ovat STR-testejä (Short Tandem Repeat). Mutaatiot ovat emäsparien toistokertojen muutoksia -> esimerkiksi N-haploryhmän sa-volaisten ja karjalaisten ero DYS537 = 8 > 9 ja YCAII=18- 18 -> 18-20.

 

Nenosten isälinjan DNA

  • Tiedossani olevat Nenoset ovat skandinaavista I-haploryhmää (I-M253).
  • Sukunimi ja varhaisemmatkin vaiheet ovat kuitenkin ilmeisesti Etelä-Karjalan alueella ja haploryhmä on hyvin varhain Suomeen asettunutta skandinaavista klaania.
  • Tarkempi paikka "sukujen puussa" määrittyisi tarkimmalla SNP-testillä BIG Y:llä (tilattavissa päivityksenä aiempaan testiin).

 

Yhteystietoja

  • Minuun voi ottaa yhteyttä niin Nenosiin kuin muihinkin sukuihin liittyvissä tutkimusasioissa.
  • Jos olette kiinnostuneet DNA-tutkimuksista, niin ottakaa yhteyttä, voin auttaa.
  • Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. 

 

 

 

 

 

 

                      Miten sukuja tutkitaan ?

 Kirjoittanut Ville Nenonen 3.3.2005 Kuopiossa

 

Varsinainen sukututkimus on erittäin vaativa tehtävä. Sen suorittajalta vaaditaan paitsi teknillistä ammattitaitoa ja arkistojen tuntemusta myös tietokoneiden  hallintaa. Tutkijalta edellytetään myös määrättyjä ominaisuuksia sekä taipumuksia, joita ilman luotettavaa tutkimusta ei juuri saada syntymään. Sukuseuran tärkein tutkija on alusta lähtien ollut Ulla Nenonen. Hän on matemaattisesti lahjakas ja systemaattiseen ajatteluun tottunut. Hänellä on myös ilmiömäinen muisti, mikä helpottaa monien hajanaisten asioiden pitämistä järjestyksessä. Arkistoissa työskentely vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa. Sukuseuran kokoamassa tiedostossa on tietokoneen muistissa noin 24 000  henkilöä, jotka kaikki kuuluvat Nenosten sukuun. Kaikkien heidän tietonsa on varsin yksityiskohtaisesti talletettu ja ne ovat tutkijan käytettävissä jatkuvasti. Sukutaulujen tekeminen oli alkuvaiheessa hidasta, osittain käsityötä. Nykyisin kaikki voidaan tehdä tietokoneella. Sukuseuran henkilö- ja sukuarkisto on talletettu siten, ettei kenenkään sivullisen ole mahdollista päästä asioita katsomaan. Henkilötietolain määräämä yhteyshenkilö on alusta saakka ollut Ville Nenonen. Käytännön työn ohjaamista varten on sovittu yksityisen asiantuntijan tuesta. Käsittelyvaiheessa on kuitenkin syntynyt runsas määrä paperille talletettua tietoa, joka tulee jossakin vaiheessa tuhottavaksi. Tällä hetkellä tätä paperiarkistoa on useita hyllymetrejä. Nenosen perheen yksi huone on käytännöllisesti katsoen kokonaan varattu sukututkimuksen käyttöön ja asiaan liittyvien kirjojen  säilyttämiseen. Sukututkimuksen kustannuksia on täysin mahdotonta arvioida. Jos kaikki tutkiminen olisi jouduttu teettämään palkatuilla tutkijoilla, olisivat kustannukset arvaamattoman suuret. Kun tietomateriaalia on useissa eri arkistoissa kautta maan, on jouduttu tekemään myös matkoja sen lisäksi, että arkistoista on hankittu kotiin täsmällisesti määriteltyä aineistoa. Maakunta-arkistojen lisäksi on käytetty Kansallisarkistoa sekä Sota-arkistoa. Matkoihin käytettyä aikaa ei ole jälkikäteen pystytty täsmällisesti määrittelemään.

 

Yksityiskohtaisten sukutietojen keräämistä varten on tutkimustyön alkuvaiheista lähtien käytetty nimenomaan sitä tarkoitusta varten suunniteltuja lomakkeita. Niitä on monistettu sukuseuran toimesta suuret määrät. Yhteisissä tilaisuuksissa niitä on jaettu sukulaisten käyttöön, samoin niitä on lähtetty postitse. Allekirjoituksellaan vastaaja  on samalla hyväksynyt  tietojensa käytön normaaliin sukututkimukseen. Pohjois-Karjalasta on saatu noin 4.300 henkilön tiedot.

 

 

Sukuseuraan muodostui jo varhain perinne muistaa seuran vanhimpia jäseniä heidän 70-, 75, 80- , 85-, 90- ja 95- vuotispäivinään. Samoin on lähetetty poisnukkuneiden jäsenten omaisille surunvalittelut. Kortteja varten pyydettiin jäseniltä ehdotuksia ja Kangasniemen Terttu Varjo  on sen jälkeen huolehtinut korttien kuvittamisesta. Kävimme läpi lukemattomia runoteoksia sopivien onnittelu- ja surunvalittelurunojen löytämiseksi. Korttien sisälehtien tekstit teimme tietokoneella ja liitimme niihin mielestämme sopivan runon.  Saamastamme palautteesta päätellen onnittelujen saajat ovat olleet iloisesti yllättyneitä saamastaan huomionosoituksesta.