Nenosten sukuseura

Hyvät sukulaiset,

Alla olevat kuvat tekstit on kirjoitettu vuoden 2018 Pieksämäen sukukokouksen jälkeen ja tekstit saavat jäädä tähän muistoksi Pieksämäestä. ...Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana.... (laulaen).

Tämän jälkeen on ollut Hartolan korona-ajan mini-sukukokous 6-8.8.2021.  Lehdessä 2/2021, joka ilmestyi ja jaettiin vuoden vaihteessa, kerrotaan kuvin ja sanoin Hartolan kokouksesta. 

PIEKSÄMÄEN SUKUKOKOUKSESSA KOETTUA 2018.

Olen ollut kaikissa sukukokouksissa tällä vuosituhannella ja tuntuu, että jokainen tapaaminen on mukavampi kuin edellinen. Ensin ennakko-ilmoittautumisten aikaan tulee yleensä paniikki, koska ilmoittautumisia on tullut niin vähän pyydettyyn päivämäärään mennessä. Niitä tippuu sitten pikkuhiljaa lisää. Noin 80 henkeä on ollut vakiomäärä viime vuosina. Ehkä vähän ylikin, koska jotkut eivät ilmoittaudu, jos tulevat vain sunnuntain pääjuhlaan. Sanotaan, että kävijöitä on 80-100. Jos otamme mukaan esiintyjät, niin varmasti on 100.  Enemmänkin mahtuisi siis mukaan!

 

Tämä kirjoitus pitäisi tietenkin tehdä heti tultua, kun on vielä henki päällä. Mutta tällä kertaa se ei onnistunut, kun piti hypätä heti mummin rooliin. Kaksi vilkasta tyttöä, jotka eivät leikeiltään edes nukkumaan malttaisi käydä, pitivät mummin ja äitinsä liikkeessä. Iltalukemisella heidät piti  tainnuttaa. 

Pieksämäen muistamme monesta asiasta, mutta ehkä merkittävin oli sää. Mittari näytti melkein +30:a ja aurinko helotti siniseltä taivaalta. Pieksäjärven vesi oli yhtä lämmintä kuin ilma suurin piirtein. Tosin emme pulahtaneet uimaan, koska olisi pitänyt suorittaa uimapukukierros terassin ohi. Kahlasimme uimarannalla. 

Tunnelma lauantaina Pieksämäen kaupungin keskustassa oli rauhallinen ja hiljainen. Tuntui kuin olisimme siirtyneet ajassa taakse päin jonnekin 50-luvulle. Keskustaa ei oltu pilattu korkeilla kivitaloilla, vaan oli säästetty paljon vanhoja parikerroksisia liiketaloja.  Kadut olivat kuitenkin ihmeen leveitä. Ei ollut rumia mainoksia tai graffiitteja, vaan siistiä, kuten ennen vanhaan oli. Kävimme etsimässä varvassandaaleja urheiluliikkeestä. Kun astuimme sisälle liikkeeseen, siellä tuoksui juuri sellaiselta kuin urheiluliikkeissä ennen vanhaan tuoksui. Se muistutti entisaikaista kunnon urheilukauppaa, jossa oli paljon erilaista tavaraa. Mitä siellä ei ole, sitä ei tarvitakaan! Se oli persoonallinen kauppa eikä mikään suuren monikansallisen urheiluliikeketjun tusinahalli, jotka ovat kaikkialla samanlaisia. Olisi ollut mukava katsella enemmänkin sen monipuolista tuotevalikoimaa. Ihania tukevia pyöriä 329 eurolla. Miten saisi pyörän vietyä kotiin? Maalaiskaupassa (anteeksi) tulen usein ostohaluiseksi. Tarja löysi mahtavan hyvät varvastossut. Valitettavasti olivat viimeiset sitä kokoa.

Palasimme takaisin Savonsolmuun, joka oli muuten todella positiivinen yllätys sukukokouspaikkana. Viime syksyn tutustumiskäynnillä se olikin melkein kuin suljettu paikka eikä sieltä saanut mitään. Kari ja Esko tiesivät kuitenkin paikan sopivuuden. He olivat oikeassa. Oli helppo, kun kaikki oli saman katon alla. Ruoka oli hyvää ja palvelussa ei ollut moittimista. Tuntui kuin paikka olisi ollut vain meille, mutta kyllä siellä oli muitankin vieraita. Yöpyminen  maksoi vain 45 euroa kahden hengen huoneessa per vrk. Siihen kuului runsas aamiainen. Vuosikokousta varten oli hyvät tilat. Suosittelen todella sukukokouksiin tulemista. MATKAILUA OMASSA KOTIMAASSA! Olemme saaneet tutustua moneen suomalaiseen paikkakuntaan ja kaupunkiin etelästä pohjoiseen. Seuraava sukukokouspaikkakunta on Hartola, mutta ajankohta on koronaviruksen takia kesäkuussa 2021. 

Virallinen sukukokous alkoi ilmoittautumisella ja ennen lounasta lipunnostolla: Suomen lippu ja sukuseuran viiri nousivat salkoihin liehumaan laulun myötä! Jo sukukokouksen aamun alku sujui hyvin. Pieksämäkeläiset Anja ja Teija asettelivat pöydät, ottivat ilmoittautumisia vastaan ammattimaisesti. Mikko rakensi kirja- ja taidenäyttelyn, Kari toi Nenosen nimellä varustettua mansikkakuohuviiniä Suonenjoelta Juha Nenosen mansikkatilalta. Minä kauppasin akvarellitöitä. Kristiina Vanhalan käsityöpöytä oli oikea aarreaitta. Seppo-puolison sanonta pitää paikkansa Kristiinan kohdalla: "Muut tekevät, mitä osaavat, me teemme, mitä haluamme!"

Lounaan jälkeen oli virallinen vuosikokous. Vuosikokouksen puheenjohtajaksi pyydettiin Yrjö Nenonen Vahdolta, Turun läheltä ja hän pyysi sihteeriksi sukuseuran sihteerin. Kokous sujui hyvin kiitos Yrjön kokemuksen. Vilkasta keskusteluakin syntyi, mikä on aina mukavaa. Suurin muutos tuli puheenjohtajan vaihdoksesta. Esko O Nenonen Siilinjärveltä johti sukuseuraa 14 vuotta ja luovutti nyt puheenjohtajan työsalkun seuraajalleen Mikko Nenoselle, Hartola. Sukukokouksen uudeksi paikkakunnaksi valittiinkin Hartola. 

Varmasti kaikki sukulaiset yhtyvät kiitoksiin: KIITOS, Esko! 14 vuotta on pitkä aika. Esko jäi hallitukseen, kuten myös Matti Nenonen, Pirjo Koppinen, Seija Raatikainen ja Tarja Nenonen. Matti valittiin varapuheenjohtajaksi. Ismo Kari Nenonen ilmoitti, ettei jatkaisi hallituksessa. Uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin Aimo Nenonen Kiteeltä. Vuosikokouksen jälkeen seurasi perinteinen retki paikkakunnan erikoisuuteen, Haapakosken ruukin alueelle. Kun ensimmäisen kerran Kari mainitsi nähtävyyden, en osannut kuvitella, miten jännittävä paikka se olisi. Lue paikasta enemmän:

www.haapakoskenruukki.fi

Haapakosken ruukki on perustettu 1842 eli Venäjän vallan aikana. Se on oikeastaan kokonainen yhdyskunta keskellä metsää noin 20 km Pieksämäeltä. Hienoksi retken teki se, että Kari Nenonen oli asunut lapsena ruukin seurantalolla eli vanhalla kansakoululla ja hänen isänsä oli ollut tehtaan konetyöpajassa viilarina. Oppaana meillä oli tehtaan alueella paikan nykyinen omistaja. Hän asuu perheineen entisessä tehtaanjohtajan talossa, oikeastaan kartanossa ja entisöi aluetta pikkuhiljaa. Olinhan lukenut kevään Nenossuvusta Karista kertovan artikkelin, mutta on aivan eri asia nähdä kaikki oikeasti ja kuulla elävää omakohtaista kerrontaa. Omistajan innostus alueeseen välittyi hienosti. Minusta on aina ollut hienoa, että me Nenoset olemme tiedon- ja opinhaluisia. Kaikkiin sukutapaamisiin liittyy tietopuolista mielenkiintoista ohjelmaa. Tällä kertaa meille avautui, miten järvimalmia  kaivettiin järvenpohjasta, miten sitä käytettiin hyväksi ja miten se hyödytti seutua. Ruukilla oli ollut työtekijöitä jopa seitsemässä polvessa! 

Ehdimme retkeltä hotelliin noin 18.00. Sopivasti saunaan. Ikäväksemme lehden ohjelman kirjoittajalle oli sattunut ilmeinen väärinkäsitys, koska Savonsolmulla ei ollutkaan rantasaunaa. Pieksämäen kaupunki oli tehnyt niemen rantaa pitkin kulkevan kävelytien eikä siis hotellilla ollut omaa rantaa. Hotellin vieressä olevassa lahdessa olisi voinut uida, mutta sauna oli alakerrassa ja sieltä kulku kävi terassin läpi. Alakerrassa oli muuten uima-allas, mutta se oli suljettuna. Olimme ihan tyytyväisiä saunaan. Ei meitä tainnut naisten puolella olla kuin puolen tusinaa. Nuorempi puoli uskaltautui järveen uimaan. 

Lauantai-illan illallinen oli klo 19.00. Savonsolmun ruoasta voisi sanoa, että se oli kotiruoan kaltaista ja todella hyvin valmistettua. Salaatit ja muut tilpehöörit olivat varmasti paikallisten viljelijöiden vihanneksista ja juureksista. Savonsolmulle suuret kiitokset! Aivan ihanaa ruokaa ja hyvä ja ystävällinen palvelu! 

Aterian jälkeen Mikko, uusi puheenjohtajamme oli keksinyt ohjelmaa, miten uudistamme sukuseuraa. Kaikki panelistit ja ohjelman vetäjät heittäytyivät rennosti mukaan "TV-ohjelmaan v 2022, miten Nenosten sukuseurasta oli tullut niin suosittu". Itse olin hyvin tyytyväisenä yleisön osassa! Videoin keskustelut kännykälläni, mutta nyt en osaa siirtää niitä mihinkään, koska ne ovat sen verran suuria otoksia. Asia ratkaistiin niin, että kuuntelin videot ja kirjoitin paperille keskustelut ja tein niistä referaatin.  

Illalla istuimme porukalla terassilla. Jotkut kävivät tutustumassa sadan metrin päässä olevaan irlantilaiseen pubiin. Kun olimme skoolanneet sukuseuran onneksi ja kauniille kesälle, lähdimme nukkumaan. Seuraavana aamuna ei ollutkaan kirkossakäyntiä, koska kyseisessä kirkossa oli rippikirkko eikä se olisi mahtunut ohjelmaan. Nautimme sen sijaan kauniista sunnuntaiaamusta ja ympäristöstä ja mukavasta seurasta. Aina löytyi juttukavereita päivänvarjojen alta. Aika kului niin ihmeen nopeasti. Hallituskin pystyi jo rentoutumaan, kun vuosikokous oli hoidettu ja vastuuvapaus myönnetty. 

Seija kirjoitti ylläolevan tekstin 23.7.2018

Jatkoa edelliseen:

Nyt on ehtinyt tulla syys, viileämmät säät, kylmemmät järvivedet, mahtavat ruskan värit, marjoja ja sieniä metsiin. 

Sukujuhla siis jatkuu:

Sunnuntain pääjuhla koitti. Paikalle saapui uusia sukulaisia. Monet tulevat vain pääjuhlaan. Oli iloisia jälleennäkemisiä ja tohina ennen kuin hiljennyimme ohjelman pariin. Eeva kertoo tarkemmin sukukokouksen pääjuhlasta marras-joulukuun vaihteessa ilmestyvässä lehdessä. Oli mielenkiintoinen esitelmä ja tervetuliaispuhe Pieksämäen kaupungin puolesta. Puhe valaisi Pieksämäen historiaa ja nykypäivää. Oli Ari Kolehmaisen pitämä esitelmä DNA-testeistä, joita muutamasta sukuhaarasta oli tehty. Martti Porvali piti mielenkiintoisen esitelmän Suomen hevosesta. 

Näiden esitelmien ja puheiden lisäksi oli hilpeämpää ohjelmaa. Paikallinen teatteri-lauluryhmä esitti laulunäytelmän rakkaudesta. Millaisia kykyjä maakunnissa onkaan! Kiitos Anja Nenoselle ja hänen ryhmälleen. Rakastan 50-luvun nostalgiaa! Musiikkiesitys hanurilla on aina niin suomalaisen tunnelmallista kuultavaa Suomen kesässä. 

Runsaan ohjelman jälkeen nautimme yhdessä vielä lähtölounaan elävän musiikin tahtiin. 

 

 

Kiitos Eskolle ja Karille hienosta sukukokouksesta Pieksämäellä ja kiitos kaikille esiintyjille ja kiitos meille kaikille, jotka tulimme paikan päälle. 

9.10.2018 sihteeri Seija

 

Kategoria: