Nenosten sukuseura

VI sukukokous Joensuussa 13.-14.7.2002

Musiikkia - kansallismaisemia - kaukaisia sukulaisia

Noin 130 Nenossukuun kuuluvaa ilmoittautui ennakkoon kuudenteen sukukokoukseen, kun vielä muutamia "yllätysvieraita" saapui joukon jatkoksi, voitiin sukukokousviikonloppua viettää melko runsaslukuisesti. Ikä jakautuma oli 90 vuodesta alle yhteen vuoteen. Vanhin oli Niinikummun Heikki Nenonen ja nuorin, hänkin Niinikummun haarasta, Forsbergin Kirsi.

  

 

Aamun vilkkaan ilmoittautumisvaiheen ja herkullisten vatruska-kahvien jälkeen kokoonnuttiin lipunnostoon kokouspaikan pihalle. Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja, Raija Multanen, ja sihteeri, Pentti Saukkonen, nostivat siniristilipun hulmuamaan aurinkoiseen kesäpäivään ja saatoimme siirtyä sisätilojen viileyteen sukukokoukseen.

  

Sukukokous

Sukuseuran puheenjohtaja Antero Nenonen toivotti Nenoset tervetulleiksi Joensuuhun.

Sari Kaasinen lauloi, säestäen itseään "uuden muodin" kanteleella, laulut "Emosein", "Niin korkea oli taivas" ja "Reissunainen". Emosein –laulun Sari omisti isomummulleen, joka oli Nenosia Kiteen Haarajärveltä. Taiteilijan kiireet eivät sallineet Sarin pidempää viipymistä kokouksessamme, vaan hän kiirehti seuraavaan tilaisuuteen. Me paikalle jääneet kuulimme Joensuun kaupungin tervehdyksen, jonka esitti Pirkko Martikainen.

Virallisten tervehdysten jälkeen päästiin viralliseen sukukokoukseen. Kokouksen puheenjohtajana toimi Reino Nenonen Joensuusta ja sihteerinä Pentti Saukkonen samoin Joensuusta. Kun vielä pöytäkirjan tarkastajat, Inka Nenonen Oulunsalosta ja Tuula Hakalahti Taivalkoskelta, oli valittu toimimaan myös ääntenlaskijoina, päästiin esityslistassa etenemään ripeästi.

Henkilövalinnat sujuivat äänestyksittä ollen seuraavat: Puheenjohtajana jatkaa Antero Nenonen Tohmajärveltä. Varapuheenjohtajaksi valittiin Leena Huovila Jyväskylästä. Hallituksen muiksi jäseniksi valittiin Kaisu Jokela Haukiputaalta, Martti Nenonen Imatralta, Pertti Nenonen Espoosta, Tarmo Nenonen Liperistä ja Eila Tuupanen Ristijärveltä. Eli sukuseuran hallitus sai neljä uutta jäsentä, joista kaksi, Kaisu Jokela ja Eila Tuupanen, edustavat Pohjois-Suomea seuraavaa sukukokousta silmälläpitäen.

Kolme varttia kestäneen kokouksen jälkeen keskusteltiin ja äänestettiin (ääntenlaskijatkin pääsivät harjoittelemaan käsien laskemista) sukukokouksen järjestämisestä kolmen vuoden välein. Asia sai kannatusta ja seuran hallitus valmistelee asiaa seuraavaan eli Oulun kokoukseen mennessä.

  

Nälkäisimmillä alkoi olla jo kiire syömään, mutta juhla jatkui Eeva ja Aino Väisäsen pianomusiikilla. Tyttöjen ukki, "yljpiämies" Ville Nenonen, toi omassa puheenvuorossaan mm. esille tietojen ja pientenkin muistojen tallentamisen tärkeyttä ja kiitti erityisen ahkerasta tutkimustyöstä oman sukuhaaransa (Ruovesi / Lapua haara) tietojen parissa toimivaa Maria Marttilaa Lapualta.

Tilaisuus päättyi yhdessä laulettuun Karjalaisten lauluun.

Sen jälkeen lounas karjalaisine herkkuineen maistui vielä paremmalta!

Kansallismaisemia

Kun vatsat oli saatu täytettyä olikin jo aika nousta linja-autoon ja suunnata kohti pohjoista, Kolin vaaramaisemiin.

  


Matkalla saimme kuulla paloja Suomen historiasta, salpalinjasta (Ville Nenonen) ja reitin varren kunnista (Raija Multanen). Poistuimme linja-autosta maisemahissin kohdalla ja jatkoimme matkaa Välimaan Villen kuljettamina hissillä kohti huippua. Ville on Floridassa asuva Ruoveden haaraan kuuluva 14 vuotias koululainen, joka aikoo highshooliin, harrastaa jalkapalloa ja soittaa vetopasuunaa 30 soittajan koululaisorkesterissa. Heti alkuun kokoonnuimme luontokeskus Ukkoon. Multivisio esitys kuljetti meitä musiikin, kauniiden maisemien ja osuvien tekstien myötä kansallismaiseman vuodenkieron läpi mukavasti tuolissa istuen. Luontokeskuksen kierroksen jälkeen oli aikaa omatoimiseen tutustumiseen ja virvokkeiden nauttimiseen. Näyttelytilassa oli mm. kantelenäyttely, oli perinteistä ja uudempaa mallia. Kolin huipulle kiipeäminen portaita pitkin kuului monen retkeläisen ohjelmaan. Kiveen kaiverrettuja tekstejä tutkittiin ja lienee joku heittänyt kolikon kallionkoloonkin "pahojen tekojen vuoksi henkiä lepyttääkseen". Paluumatkalla poikkesimme Kolinportissa (karkki)ostoksilla ja Joensuuhun palasimme sopivasti, että innokkaimmat ehtivät vielä Ilosaarirockin pyörteisiin. Musiikki kantautui vaimeana "toiselle puolelle jokeakin" ja puolenyön aikaan pystyi seuraamaan ilotulitusta hotellin ikkunasta.

Kellojen kuminaa

Sunnuntaiaamuna kokoonnuimme jumalanpalvelukseen Pielisensuun kirkkoon, jonka tornissa kumahteli Pälkjärveltä lähtöisin oleva kirkonkello. Yhtä aikaa Nenosten kanssa vietti myös Pälkjärvi-seura omaa juhlaansa. Kirkossa, joka on kuin avoin kirja jonka alla seurakunta istuu, oli saarnastuolin yksityiskohtana taiteilija Eeva Ryynäsen Paimenpoika –veistos.

Kirkastussunnuntain jumalanpalveluksessa saarnasi Tapio Nuutinen ja liturgina toimi Paula Sainio. Nenossuvun edustajat toimivat palvelutehtävissä tekstinlukijoina ja kolehdin kerääjinä.

Perinteiset seppelpartiot lähetettiin Karjalaan jääneiden sankarivainajien muistomerkille ja sankarihaudalle. Sankarivainajien muistomerkille veivät sukuseuran havuseppeleen Ville Nenonen Kuopiosta , Pirkko Nenonen Joensuusta ja Viljo Nenonen Helsingistä. Karjalaan jääneiden muistomerkillä kävivät Antero Nenonen Tohmajärveltä, Eila Tuupanen Ristijärveltä ja Pentti Saukkonen Joensuusta.

  

Yhdessäoloa ja kiitoksia

Kokouspaikalla juotujen kirkkokahvien jälkeen aloitettiin sukujuhla yhteislaululla Jo Karjalan kunnailla Mari Multasen säestyksellä. Tilaisuuden juontajana toimi "viimeistä kertaa" Raija Multanen. Raija on tehnyt pitkän päivätyön sukuseurassa ollen alusta asti mukana ja nyt jättämässä tehtäviä seuraajille. Kiitokset ovat molemminpuoliset! Tilaisuudessa kiitettiin myös muita hallituksen jättäviä jäseniä ja onniteltiin myös paikalla ollutta uutta tohtoria Seppo Rouvista.

Kansantanssityhmä Västäräkit esitti kansantansseja Katri Saukkosen johdolla.

Terveisiä Kiinasta

Tekniikan tohtori Tatu Koljosen esitelmä käsitteli suomalaisen puhelinjätin Kiina -strategiaa ja tietoliikennetekniikan tulevaisuutta.

Tekniikka tohtorin tie on kulkenut ja elämä kuljettanut "Oluen mäskäyksen mallintamisesta", ensin 29 vuotiaana Japaniin ja sitten Kiinaan. Tatu toimii Nokian strategiajohtajana Pekingissä.

Kiina, "insinöörin paratiisi" = 1273 miljoonaa asukasta, 160 miljoonaa matkapuhelinta, 190 miljoonaa puhelinta, suurimmat kaupungit Beijing, Sanghai, Hongkong. Tulevaisuudessa yli miljardi kännykän käyttäjää! Esitelmäkin oli tekniikkaa! Kannettava tietokone ja jokainen varmasti näki seinälle heijastetut kuvat ja tilastot. Tulevaisuudessa on painotus korkeassa teknologiassa ja jäämme odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu kännykkä- ja tietoliikennerintamalla.

Tatun juuret löytyvät Kiteen Niinikummusta. Kotimaa kutsuu poikaansa ja hänen perhettään, vaimo ja Urho-poika + tulossa oleva pikkuinen, lomalle ja tapaamaan sukulaisia.

Väinön vaiheet

Varpu Pyykönen Kontiolahdelta esitti isänsä Väinö Nenosen mietelmiä ja runoja. Esitys oli vaikuttava tarina Pälkjärvellä syntyneen Väinön ja hänen perheensä elämänvaiheista. Valitettavasti täytyy tyytyä julkaisemaan tässä vaiheessa vain muutamia runoja. Ne puhuvat koskettavasti karjalaisperheen elämästä, evakkomatkasta ja uuden alun löytämisestä.

Elämää ja uuden löytämistä kuvasivat myös Pääskyt – kansantanssityhmän esittämien kansantanssien nimet: Pyykkipolkka, Kupparit ja Amerikan polkka.

Puukellon kolina jatkuu Oulussa 2004

Sukukokousvuoro vaihtui joensuulaisten luovuttaessa puukellon kansallispukuihin pukeutuneelle Oulun ja Pohjois-Suomen edustusjoukolle. Oulun kaupunginjohtaja Kari Nenonen toivotti suvun runsas lukuisesti tervetulleiksi Ouluun vuonna 2004. Esimakuna Oulusta kuulimme ryhmän esittämänä Pohjalaisten laulun Inka Nenosen toimiessa säestäjänä.

Sukujuhla päätteeksi lähdimme Mari Nenosen säestyksellä Pohjois-Karjalan maisemiin matkaseuranamme Suhmuran Santra.

Muloonhan sitä laulussa jouduttiin Mantan luokse, mutta meillä ei ollut enää jäljellä muuta kuin lipunlasku, yhteinen lounas ja kotimatkalle lähtö. Ja kahden vuoden odotus, sitten tapaamme taas! Tuuthan siekin Ouluun!

Kategoria: